Uskallanko?

Lukeminen oli minulle ennen hyvin rakas harrastus. Elämäntilanne nykyään ei juuri tätä harrastusta suosi... tahtoo uni tulla iltaisin, vaikka olisi miten mielenkiintoista luettavaa nenä alla.

Muutamia vuosia sitten, ennen esikoisen syntymää, teimme miehen kanssa "roadtripin" Baltian halki. Matkalukemiseksi olimme ottaneet mukaan Sofi Oksasen Puhdistuksen äänikirjana.

Teoshan on aika rankka, ja siellä Baltian maisemissa tapahtumat tuntuivat tulevan jotenkin liiankin lähelle. Vierailimme eräässäkin museossa, olisiko ollut Latviassa(?) jossa oli kansanmurhaan, puhdistukseen liittyvää materiaalia huoneesta toiseen. Väkevä kokemus, pakko sanoa.

Nythän kirjasta on tulossa syyskuussa teattereihin elokuva. En oikein tiedä, haluanko nähdä sitä. Epäilen, että se on hivenen kirjaa siloitellumpi. Pakko olla. Pilaisiko se kirjan lukemisen (tai siis kuuntelemisen) jättämän voimakkaan tunteen?

Toinen asia, jota pohdin, on Sofi Oksasen uuden kirjan, Kun Kyyhkyset Katosivat lukeminen. Uskallanko? En ole vieläkään uskaltanut lukea trilogian ensimmäistä kirjaa, Stalinin lehmät.

Pitäisikö vain uskaltaa? Toisaalta, täytyy kyllä tunnustaa että olin lievästi traumatisoitunut sen Puhdistuksen jälkeen. Mutta eikö kirjallisuuden ole tarkoitus herättää ajatuksia, tunteita ja jättää joku jälki... Kutitella niitä harmaita aivosoluja?

Vältteletkö sinä "ikäviä" kirjoja?

Lämpö

Päivitystahti on kärsinyt aurinkoisista ilmoista: Olemme ulkoilleet ja nauttineet auringosta. Lauantaina, kun meillä pitkästä aikaa oli aikaa olla oman perheen kanssa, päätimme tehdä retken. Ajelimme Turkuun ja seikkailimme sillä suunnalla vaikka sun missä.

Harmitti vain se, että kamerasta simahti kesken reissun akku. Kerrankin olisi ollut paaaaljon kuvattavaa!

Synnytys-rintamalla ei mitään uutta: Uskon vakaasti, että vaavi on koteloitunut sisuksiini ja syntyy ehkä n.10 vuoden kuluttua... Huoh...

Ylipukeutunut?

...Onkohan äiti vähän ylihuolehtivainen lapsen vaatetuksen suhteen? Ulkona mittari näyttää +25 ja hanskat ja pipo sekä vuorelliset ulkovermeet lapsella... ?!

No vitsi vitsi. Viime viikolla lapsella oli nämä, nyt se viipottaa shorseissa ja kevyessä paidassa ulkona. Nauttii niin selvästi :)

Itse en kyllä niinkään. Jalat turvonneet ihan koomisiin mittasuhteisiin. Rv 39 ja laskurin mukaan päiviä jäljellä synnytykseen 12. Näkis vaan! :D

Käytiin tontilla vähän miettimässä maanmuokkaus-juttuja. Että miten sitä pihaa ruvetaan tekemään. Tänä kesänä tehdään ehkä jotain pengerryksiä (kun maansiirtokoneet vielä mahtuu jotenkin kulkemaan talon taakse), mutta ensi kesänä vasta sen pihan kimppuun täydellä teholla. Olihan siellä mukava istuskella auringossa, ja osoitella hiekkakasoja ja kuvitella niiden tilalle syreenejä ja englantilaisia yrttitarhoja...

...Ja tähän tulee se perintölipasto...

Tontilla tapahtuu. Tai ei se enää ole pelkkä tontti. Siellä on jo kellarikerros. Styroxiin on piirrelty huoneiden rajoja, ja niitä tepastelen edestakaisin arvioimassa. Mahtuuko tähän se hylly? Entä sohva?

Kahden viikon kuluttua tulee taloomme yläkerta. Sitten se näyttääkin jo ihan oikealta talolta.

Pilven takana aurinko

Jokainen, joka on kärsinyt unettomuudesta tai piiiiitkästä univelasta tietää, miltä se olo tuntuu: Huimaa, pyörryttää, oksettaa, kiukuttaa, päätä särkee... Harmittaa.

Viimeisen 24h aikana olen saanut ladattua akkuja. Olen nukkunut poikkeuksellisen hyvin. Olo on kuin uudesti syntyneellä!

Neuvolassakin vain hyviä uutisia, sitkeällä raudan tankkaamisella olen saanut romahtaneen hemoglobiinini pikkuisen nousuun, vauvallakin kaikki hyvin. Kaveri on jo kuulemma melko alhaalla, että ehkä pian jo... Tosin, esikoinen "laskeutui" lantioon jo melko aikaisin ja olla möllötteli siellä yliaikaiseksi ihan tyytyväisenä. Viikko 38 nyt. Enää 4 viikkoa, ja vauveli häädetään yksiöstään lääketieteellisin menetelmin jos ei muuten älyä ulkoistaa itseään. Wuhuuu! :D

Salaa höpötän vauvalle iltaisin: "Tule vaan jo, kyllä me täällä valmiina ollaan. Paljon valmiimpia kuin siskosi syntymän aikoihin. Ei ole paha juttu, tämä maailma. Tule vaan."

Puutarha unelmia

Ensin viikon menovinkki:
Postauksen kuvat on kuvattu viime keväänä Haagan Alppiruusupuistossa. Ihana, ihana paikka jossa käyminen on ilmaista! Suosittelen kaikille kauniiden kukkien ystäville. Tarkempi osoite on: Laajasuontie 40 Helsinki.
Alppiruusuthan kukkivat jo aika aikaisin, viimeistään alkukesästä. Nämä kuvat on otettu 17.6.2011, ja silloin oli jo paras kukinta vähän ohi. Nythän kevät on pikkuisen myöhässä, joten kukatkin varmaan vielä puhkeamatta...
 
Rakennuksella on menossa vähän tiukempi jakso: Aikataulu on armoton, ja ne "hartiapankki" hommat jotka urakasta päätimme tehdä itse, on hoidettava tällä viikolla. Toistaiseksi aikataulut ovat pitäneet, joten koputetaan puuta että sama meno jatkuu!

Minusta siellä raksalla juuri mitään iloa nyt enää ole, ja tyttärelle paikka on tällä hetkellä aika vaarallinen. Olemmekin siis naisporukassa yrittäneet ulkoilla ja puuhailla jotain täällä valiaikaisasunnon läheisyydessä.

Vaikka tontti on aika sotatanner tällä hetkellä, mieleen hiipii jo unelmia puutarhasta. Pidän kukista, kukkivista pensaista ja puista. Rikkaruohoista en niinkään välitä. Helppohoitoisuus ja kauneus, voivatko ne kulkea yhtämatkaa puutarhassa?

Viherpeukaloni on keskellä kämmentä, joten asia vaatii vähän pohdintaa. Onneksi puutarhan laitto on ajankohtainen vasta vuoden päästä, niin ehtii suunnittelemaan kunnolla! :)

Saunaan!

Tontilla on ollut vähän härdelliä. Niistä lisää vähän myöhemmin...

Ollaan ulkoiltu tytön kanssa tuntikausia ilmojen suosiessa. Siitepölyallergiaa uhmaten, nenä ja silmät punoittaen. Siinä syytä pieneen blogihiljaisuuteen :)

Pikkuisen painoarvoa laitettu tulevan kodin pintamateriaaleille. Saunaan löydettiin ihan älyttömän ihana paneeli, tämmöinen josta puunsyyt on harjattu esiin. Näytti niin kauniilta, ja oli sellainen pehmoinen kuitenkin kädelle. Mitenhän tämän puhtaana pitäminen? Tarttuuko lika noihin "rakoihin"? Budjettiin ei välttämättä mahdu muutenkaan, mutta katsotaan jos tästä joku idea poikisi käytäntöön kuitenkin.

Pallogrill... eikun pallokiuas oli hauska. Turvallisuus lapsiperheessä jäi mietityttämään tämän kanssa.

Jotain vähän erilaista ja kivaa olisi mukava keksiä saunaan, sillä perheemme saunoo päivittäin. Kyllä, olemme saunahulluja.