Tuulentalo

Sanatunnistuksesta

2012-03-02T23:20:00.000+02:00

Siis voi vitalis, en paremmin sano... Kenelläkään muulla palanut käpy viimeaikoina näistä sanatunnistuksista joita kommentoinnissa joskus vaaditaan? Hakattuani tänään KUUDETTA kertaa joitain koodattuja skriptejä erääseen seuraamaani blogiin, päädyin huutamaan ääneen muutaman voimasanan. "Todista ettet ole robotti", lukee ilkkuvasti kommenttiboxin yläreunassa vielä lisäten ärsytystä. Henkkaritko sille kommettiboxille pitää näyttää vai mitä?!! Ärrinmurrin...

Sitten havahduin. Onkohan mullakin nämä koukerot? Ja olihan ne. Hitsi. Olin mielestäni jo kertaalleen vaihtanut asetukset niin, ettei noita hirvityksiä olisi, mutta sielläpä oli. Pöh. Ja sitten painin useamman tovin päästäkseni niistä eroon. Ratkaisu löytyi vaihtamalla bloggerin käyttöliittymä vanhanmalliseksi, käymässä vaihtamassa siellä ruksi oikeaan ruutuun ja tallennus.

Hei kertokaa jos ne vielä tulee, pliis. Mä niin inhoan niitä :(

Odotamme muuten kovasti lumen vähentymistä. Tontille pitäisi päästä puita kaatamaan, ja jos on lunta silmämuniin asti on homma aika raskasta. Siis niille, jotka sinne joutuvat, itsehän olen lusmuillut ulos tukkisavotasta järjestämällä itseni kohtuullisen tiineeksi... kih-kih...

Muuten ei muuta kuin mukavaa viikonloppua :)

Vanhan laukun vanhat kujeet

2012-03-01T12:17:00.000+02:00

Vanha laukkuni on seistä nököttänyt kaappiin sullottuna. Sitä pitäisi kantaa kädessä tai olalla, ja se ei oikein nykyiseen elämäntilanteeseen sovi. Yliolan mallisesti kannettavat laukut ovat juuri nyt hyviä, kun käsiä tarvitaan milloin vaunujen lykkimiseen, milloin villin taaperon kantamiseen, jahtaamiseen ja pelastamiseen pulasta...

Voi sitä ilon ja riemun määrää, kun löysin vanhalle rakkaalle kaverilleni uuden hihnan! Ihan täysi napakymppi hihna ei ole, pieni väriero ja ero nahkan kuvioinnissa kyllä on, mutta tarpeeksi lähelle kyllä päästään. Hyvä ostos, sillä nyt laukkuvalikoima laajeni huomattavasti hihnan sopiessa hyvin myös muutamaan muuhun kaapissa pölyttyvään käs'veskaan.

Laukku Mulberry (käytettynä hankittu), Tunika Indiska.

Hihna Mulberry, 2nd hand liikkeestä tilattu.

Hihnan löysin täältä. Vinkin tähän nettikauppaan sain blogi-toveri Mollyhullun blogista. Kiitos vinkistä siis! :)

Masu alkaa olla melkoinen... nämä miehistötelttaa muistuttavat tunikat+legginsit ovat olleet mieluisia yhdistelmiä. Niissä ei purista ei ahdista. Paitsi joskus henkisesti, kun näkee itsestään salaa otetun kuvan... ;)

Iloinen mekko

2012-02-29T11:57:00.000+02:00

Olin ajatellut hankkia tyttärelle Marimekon Iloinen Takki-mekon. Ennenkuin sain aikaisiksi toteuttaa suunnitelmaa, mekko periytyikin meille serkkulasta. Mukavaa! :)
Mekko on minusta niin suloinen, että saatanpa hankkia sen vähän isommassa koossa lopulta kuitenkin...

On muuten jotenkin liikuttavaa, kuinka näinkin pieni tyttö selkeästi tykkää kun on nätit vaatteet. Kun tytölle kehutaan "että oletpas sinä hieno!" tai jotain sellaista, tyttö nostelee helmoja ja silittelee pienillä käsillään vaatteitaan. Oikein esittelee, että katsoppas nyt mitä mulla on päällä!
Kääntöpuolena joskus, kun pieniä hienoja tyttöjä onkin kyläpaikassa paljon, tyttö on vähän hämmentynyt: Miksi nuo kaikki eivät ihailekkaan minua...? Silloin äidin sydäntä vähän riipaisee, vaikka tietenkin kuuluu lapsen normaaliin kehitykseen että ensin ajatellaan olevansa maailman napa ja vähitellen tajutaan ettei ollakkaan... Voi näitä kasvukipuja, aikaisin ne alkaa...

Niin, ja ihan selvyyden vuoksi, kyllä meillä kotona rehjustetaan ihan tavallisissa, virttyneissä verkkareissa. Niin tytär, äiti kuin isäkin! ;)

Iloinen Takki -mekko

Pyrypäivä ja rakennuspäätöksiä

2012-02-28T12:51:00.002+02:00

Hui mikä myräkkä ulkona! Aamusta näytti siltä, ettei ulkoilu välttämättä tänään olisi se kivoin juttu: Niinpä pakkasin lapsen pulkkaan ja ähelsin kinosten halki tiemme kerhoon. Siellä aamupäivä vierähtikin ihan kohtuullisesti, lapsi ainakin viihtyi.

Tänään olen yrittänyt ymmärtää saamiamme lopullisia piirustuksia, joilla rakennuslupaa haetaan. Olen myös yrittänyt ymmärtää LVI-insinöörin tekemää vesi-putki-ja ilmastointisuunnitelmaa. Hepuli meinaa joskus iskeä, kun ei nämä oikein kuulu minun alaani. Eikä miehenkään.

Tärkeitä päätöksiä kuitenkin kyseessä, joiden kanssa ei paranisi sössiä.

Tämä suunnitteluvaihe on ollut aika haastava meille maallikoille: Byrokratian koukerot vilisee silmissä. Yksi vaihe saatiin tänään kuitenkin onnistuneesti päätökseen: Jonnekin mappi Ö:hön arkistoitu tonttimme lohkominen saatiin tänään kunnassa läpi ongelmitta, eihän siinä mennytkään kuin 11 kuukautta (!!!). Ihmeellistä on elämä.

Eilen onnistuin kuitenkin jossakin, nimittäin tekemään sellaista kiisseliä, jota mummoni aina teki. Paksua ja marjaisaa. Olen monen monta reseptiä kokeillut, ja aina tulos on ollut pikemminkin mehukeittoa. Eilen hermostuin ja tempaisin summamutikassa aika roimasti perunajauhoja kylmään nesteeseen, kiehautin niin että liemi kirkastui ja siinä se oli, lapsuuteni kiisseli! Päälle loraus vaniljakastiketta niin kyllähän maistui hyvälle :)

Nyt takaisin näiden rakennussuunnitelmien pariin, pitäisi laittaa hyväksytyt/korjatut versiot kolmeen mennessä eteenpäin... Huh.

Savusienikeitto ja teippi

2012-02-24T12:23:00.001+02:00

Ei, tässä ei nyt ole tulossa reseptiä...

Olen ollut vähän töttöröö aamuisin, ja tänä aamuna, kun heräsimme tytön huhuiluun omasta sängystään, olin sanonut kysyvällä äänellä miehelleni "savusienikeitto". Myöhemmin jatkoin kuolemattomia lausahduksia toteamalla, että "meillähän ei ole koiraa".

Miehellä vähän suupielet nyki.

En muista yhtään, olenko nähnyt jotain unta vai mitä ihmettä. Jälleen kerran vetoan hormooneihin.

Mutta asiasta toiseen, oikeastaan halusin kertoa tälläisen niksi-pirkka hommelin: Monilla varmaan pyörii niitä nyt niin suosittuja Washi teippejä askartelulaatikossa. Ihan sattumalta huomasin, että ne ovat tosi kätevät taapero-perheessä. Olen teipannut meidän senkin ovet sillä kiinni, ja teippi pysyy aika hyvin. Ovissa ei ole vetimiä, joten taapero ei saa niin voimakkasti vedettyä oven yläreunasta, etteikö teippi pitäisi näppejä poissa tästä erityisen kielletystä kaapista. Teippiä kehun nyt siksi, että siitä ei jää liimajälkiä huonekalun pintaan.
Plussaa vielä siitä, että näitä teippejä nyt saa vaikka millaisella kuosilla, niin onhan se nyt nätimpi kuin maalarin teippi!

Kuvassa teippi näkyy vähän sumeasti etualalla, tarkennus on ollut tuohon hääkuvaan...

Muuten toivottelenkin vain oikein ihanaa viikonloppua :)

Lasten leikkihuone

2012-02-23T12:40:00.000+02:00

Tulevaan kotiimme tulee lapsille oma leikkihuone. Nukkuminen tapahtuu muualla, ja tämä huone olisi tarkoitus pyhittää leikille ja hauskuudelle. Paikka jossa saa sotkea ja jättää leikit huomiseen! :)

Pieni pöytä, muutama tuoli, säkkituolit ja lelut. Tilaa olisi tarkoitus jättää paljon tyhjäksi, että mahtuu riehumaan.

Yhdelle seinälle haluaisin jotain värikästä ja iloista. Lapsenomaista. Ei liian tyttömäistä, tai hempeää.

Tässä muutamia ideoita (napattu Pinterest).

Oma suosikkini olisi pyykkinaru viritelmä seinällä, johon voisi ripustaa lasten hienot piirustukset, kortit jne. Liitutaulumaalia vähän epäröin, ymmärtääkö jälkikasvu olla piirtelemättä sitten muuallekin talossa? Magneettimaalia pohdin, olisiko kiva tehdä sitten vaikka erilaisia magneetti eläimiä jne joilla voisi seinällä leikkiä?

Tähän on vielä aikaa, kun tätä tarvitsisi oikeasti miettiä. Mutta minusta on mukava tämän ahtaan väliaikaiskotimme kaaoksessa haaveilla niistä tulevista väljemmistä tiloista... ;)

Helmikuu

2012-02-21T18:33:00.000+02:00

Tämä helmikuu on ollut pitkä: Olen ollut flunssassa koko kuukauden. Vieläkin. Tuntuu, ettei toipuminen ala ollenkaan. Lääkkeitä ei kauheasti tee mieli syödä, ja eipä niitä varmaan määrättäisikään vaikka lääkäriin menisin. Olenkin googlettanut erilaisia flunssa-juomia netistä, ja kaikkea ne ihmiset suuhunsa pistää! Osa kuulosta ihan hyvältä, mutta esim. tervan jätän kyllä juomatta. Lämmin salmiakki-kossu kuulosti ihan hyvältä, mutta raskaus estää sen reseptin testaamisen... ;)

Olisin kovasti kiinnostunut kuulemaan millaisia flunssan-taltutus-reseptejä teillä on käytössä?

Olen aika turhautunut tähän flunssaan, joten hyvät vinkit ovat nyt tarpeen...

Ulkoileminenkin on yhtä tuskaa, mutta tytön kanssa sisätiloissa lepääminen nyt on ihan kamalaa, helpommalla pääsee kun päästää vintiön hankeen mylläämään.

Kerronpa salaisuuden...

2012-02-20T12:20:00.000+02:00

Viikonloppuna ei mitään ihmeellistä: Poikkesimme paikallisella kirppiksellä. Olipahan pettymys! Harvoin näkee niin huonoa tarjontaa millään kirppiksellä :(

Toisaalta, käynnistä inspiroituneena ajauduin tekemään inventaariota tyttären vanhoihin vaatteisiin. Tuloksena oli 4 (!!!) jätesäkillistä pieneksi käyneitä vaatteita. Siis ihan tolkutonta...

Se "salaisuus" on tämä: Ultrassa povattiin hyvin vahvasti tästä tulokkaasta poikaa. Mikäs siinä, mukavaa kun on kaiken merkkisiä (mieheni kommenttia lainatakseni) ;)

Niistä 4:stä säkillisestä inventaarion yhteydessä sain raakattua sukupuoli-neutraaleja vaatteita yhden säkillisen, joka säilöttiin tulokasta varten. 1 säkki meni suoraan vaatekeräyslaatikkoon, yksi laatikollinen vähän fiinimpiä vaatteita odottaa päätöstäni ja sitten se 1vajaa säkillinen jäi pyörimään makkarin lattialle ja herätti minussa kasvavaa närkästystä.

Lapsuuden ystävälle on ultrassa povattu tyttöä syntyväksi huhtikuussa, ja pohdin kehtaisinko tarjota säkkiä hänelle. Arvelin, että tyttölapsia vilisevä kaveripiirimme olisi jo hoksannut hukuttaa tulevan mamman lahjoituksillaan ja tarpeettomiksi käyneillä vaatteillaan. Tartuin kuitenkin härkää sarvista, ja rimpautin kaverille asiasta.

Ja tulos? Ei KUKAAN ollut tarjonnut hänelle yhtään mitään. Olin aika yllättynyt. Olemme saaneet ihan kamalasti ystäviltä ja sukulaisilta ilmaiseksi pieneksi käyneitä vaatteita (siksi niitä olikin niin paljon...) ja jotenkin oletin, että ihmisillä olisi tapana toimia näin. Että pistetään hyvä tavara kiertoon kaverille jne. Mutta ilmeisesti monet haluavat myydä tarvikkeita itse eteenpäin, saadakseen edes osan rahoistaan takaisin. Ymmärrän senkin.

Mutta:
- Itse olen saanut valtaosan ilmaiseksi, joten voin hyvin antaa ne eteenpäin ilmaiseksi
- Monet kirpparit pullistelevat vauvan/taaperon/alle kouluikäisen vaatteita, ja vaatteen pitää olla jotain todella ihmeellistä ja edullista että kukaan sen ostaa
- Alennuksesta saa usein vauvalle muutamalle eurolla ihan uutta perusvaatetta, ja jos kirpparilla pyydetään samaa käytetystä on se vähän haastavaa ainakin sille myyjälle...
- Hienot ja erikoiset vaatteet on erikseen: Hyvistä toppapuvuista, mekoista jne. voin käytettynä jo vähän maksaakin. Tässäkin tuntuu joillakin karanneen ihan lapasesta, saatetaan pyytää jostain reikäisestä halpa-halli haalarista 30e kirppiksellä, kun saman saa uutena samaan hintaan!

Ei tässä purkauksessa juuri mitään erityistä pointtia ollut. Ehkä nyt sitten se, että kierrätystä arvostettaisiin enemmän, ja hyvää tavaraa ANNETTAISIIN eteenpäin ilmaiseksi. Tiedän minä sellaisiakin tapauksia, että hyviä lastenvaatteita on viety kaatopaikalle, kun ei ole saatu myytyä kirppiksellä, ja asianomaista on ottanut niin paljon pannuun ettei ole edes vaatekeräykseen niitä vienyt, kun jokuhan voi siitä vaikka hyötyä...

Olen joskus harkinnut sellaisten "Kierrätysbileiden" järjestämistä. Siis sellaisia, joihin jokainen osallistuja toisi jotain itselleen tarpeetonta, ja tavarat laitettaisiin yhteen läjään, josta jokainen saisi ottaa mitä lystää ilmaiseksi.

Olen vienyt kierrätyskeskukseen paljon meille tarpeetonta: Kiertsareiden hinnat on yleensä ihan kohtuullisia, ja kuulemma esim. lastenvaatteita saattaa saada paljon halvemmalla kuin kirppareilta. Kuulemma monet taloudellisesti tiukoilla olevat perheet ovat siirtyneet kierrätyskeskuksiin ostoksille, kun kirppareiden hinnat ovat liian korkeita. Itse en ole ostanut mitään, kun ollaan saatu niin paljon ettei oikein ole ollut tarvetta. Olettamukseni asiasta perustuu siis ihan kuulopuheisiin.Monella kierttiksellä on myös n.s ilmaispuoli, josta saa ottaa tavaraa ilman maksua. Tämä nyt sentään on fakta ;)

Ja ne kirpputorit: Olisi kiva, jos ihmiset olisivat vähän kriittisempiä myymiään lastentavaroita kohtaan, että pohtisivat paljonko itse suostuisivat maksamaan kyseisestä vaatteesta. Ryöstöhinnat ei palvele ketään, ja reikäiset/tahraiset vaatteet ei todennäköisesti kaupaksi käy. Moni äiti mielellään ostaa hyväkuntoista, halpaa käytettyä lapsellekin, ja kierrätys olisi niiiin järkevää.

Ahneus pilaa tästäkin hommasta aika paljon.

Kierrätätkö sinä? Ostatko käytettyä? Annatko ilmaiseksi, jos tuttavalla olisi käyttöä sinulle tarpeettomista vaatteista/tavaroista?

Eipä muuta nyt mielessä, mukavaa maanantaita! :)

Päivän (m)asu

2012-02-18T15:04:00.000+02:00

Tjaah. Pötsi kasvaa silmissä. Olo on kömpelö ja tönkkö, ja... paksu. Tuntuu hassulta kun oma vartalo muuttuu, vaikka siihen onkin aika ihana syy. Raskaana olevat naiset ovat kaikki niin erimallisia, itse kuulun näihin "norppa-torpeedo" naisiin, joka siis leviää tuosta keskiöstään kuin tyyny. Heh. Välillä olen ihaillen katsonut niitä siroja, pieniä naisia joiden masut on sellaisia kiinteitä pieniä palloja vaan! :)

Jos kotiäiti joskus laittaa muutakin kuin kotiverkkarit päällensä, kyllä siitä nyt kuva pitää ottaa. Tai yrittää ainaskin.

siis jos mä koittaisin vetää mahaa vähän sisään...

...tai jospa mä piilotan sen laukun taakse...

ÄH! Olkoot! Tässä se on koko komeudessaan!

Laukku Mulberry, farkut Mamalicious, aluspaita Ellos ja tunika EDC

Amulettikoru

2012-02-17T18:37:00.001+02:00

Erilaisia amulettikoruja on korukauppojen hyllyt pullollaan. Itse en juurikaan tykkää suositusta Nomination korusta, ei ole oikein minun näköiseni.

Olen katsellut jo jonkun aikaa tälläisiä ketjuja, joihin voisi ostaa "pallo-amuletteja". Siis tuollaisia pujotettavia. Mutta en ole sitten raaskinut kuitenkaan...

Äitini on melkoinen koruharakka. Viimeeksi mummolassa katselin taas hänen koruvalikoimiaan, ja äitipä päätti antaa minulle tuollaisen amuletti korun, koska ei kuulemma oikein osaa sitä käyttää. Ei tarvinnut kahta kertaa kysyä haluanko! :)

Mielestäni tämä on oikein nätti, ja miehelle vihjaisin että lahja-stressi olisi nyt tuleville vuosille aika hyvin hallussa: Senkun käy vaan ostamassa jonkun uuden palleron tuohon koruun niin ei tarvitse enempiä miettiä! ;)

Tämä kyseinen koru on Timanttiset-korukaupan myymää SterLinks sarjaa, ja amulettien hinnat alkaen n.20e. Sellainen vähän hassu juttu on, että eri sarjojen amuletit ei välttämättä käy toisen sarjan ketjuun.

Eipä minulla muuta kuin Mukavaa viikonloppua!

Univelkaa

2012-02-15T12:21:00.000+02:00

Olen aina ollut vähän huono nukkumaan. Uni kyllä maistuu, mutta ei silloin kun pitäisi... Yöllä unen houkutteluun menee tovi jos toinenkin, ja aamulla sitten silmät ristissä tuntuu että ei millään herää.
Nyt lapsen kanssa kotona ollessa, päivärytmi lipsuu helposti siihen, että iltapäivällä nukun kun lapsikin nukkuu, ja illalla sitten en saa unta. Ja aamulla väsyttää niin, että iltapäivästä ei silmät pysy auki...

Melkoinen noidankehä :(

Ulkoilu ja iltarutiinit tulee lapsen kanssa luontevasti hoidettua, mutta ilmeisesti unirytmini on sellaista helposti sekoutuvaa tyyppiä, että pitäisi olla vain tiukkana näissä uniajoissa.
Lapsen yöheräämiset ei tietenkään tee tälle asialle mitenkään hyvää...

Iltaisin tulee nukkumaan mennessä mietittyä vielä kaikkia "huolia", jotka yleensä eivät auta unen saamisessa. Ja ne "huolet" ei yleensä ole mitenkään niin akuutteja, että pitäisi yötä myöten pohtia. Viime yönä yhteen asti pohdin mm. tulevan kotimme eteisen säilytysjärjestelmiä! Järkevää...

Muita uniongelmaisia? Vinkkejä unen saamiseksi, ja univelan selättämiseksi? Kerro ihmeessä, kaikki konstit otetaan vastaan!

Kukat saimme mieheltä eilen, ystävänpäivän kunniaksi. Valkoiset minulle, ja oranssit tytölle :)

Lohturuokaa

2012-02-14T19:02:00.000+02:00

Eilen illalla, kun muutenkin tuntui että kotitöitä olisi ollut ihan kiitettävästi, puraisi tuoreen leivän himo. Se oli niin suuri, että eikun taikina tekeentymään ja sämpylöitä pyörittelemään. Ihan hyviä niistä tuli, vaikka ulkonäkö olisi voinut olla vähän viimeistellympi ;)

On ollut vähän kiirettä taloprojektiin liittyen, uskomatonta miten paljon paperihommia yhteen talonrakennukseen liittyy! Tänään, kun jälkikasvu simahtaa, suunnitelmissa on kuitenkin tehdä perusteellinen blogikierros seuraamiini blogeihin. Nyt vielä lapsen viihdytystä, tiskaamista, pyykkäämistä ja talopapereiden uudelleen organisointi huutavat takavasemmalla huomiotani.

Oikein ihanaa ystävänpäivää kaikille! :)

Todellista

2012-02-10T09:38:00.000+02:00

Tykkään lukea kauniita, inspiroivia blogeja. Saada ideoita, ja ihastella toisten aikaansaannoksia. Joskus kuitenkin vähän kirpaisee: Oma koti saattaa olla hivenen.... kröhöm... vähemmän stailattu, ja sekin vähä sotkettu. Tulee ahdistus ja vimmainen järjestelyn tarve. Kuumeisena konttaa niitä peijoonin dubloja sohvan alta, ja on muutenkin pipo kireellä. Rähjää tyynyistä, jotka ei taaskaan ole ojennuksessa ja mulkoilee lapsen levittämiä leluja.

Niinpä. Aika pöljää. Uskoisin, ettei kenenkään koti ole aina ihan tiptop... vai onko?

Tänä aamuna heräsin flunssani kanssa aika väsyneenä ja kipeän oloisena. Mies kysyi, että jaksanko hoitaa tyttöä päivän, olenko siinä kunnossa että uskaltaa jättää meidät kahdestaan. Kraakuin käheällä äänellä jotain myöntävää örinää vastaukseksi, kunnes tulin järkiini. Sain sanottua että ei, nyt en kyllä enää jaksa. Odottelimme vähän, että päivä valkenee ja soitimme Anoppilaan. Siellä sairastumisestani kuultuaan Mummi ei pystynyt täysin peittämään ilahtumistaan, ei niinkään sairastumisestani toivottavasti, vaan siitä että hänen seurakseen kiikutettiin eräs pirteä 1,5v tyllerö.

Tämä on nyt se juttu: Se joka harmittaa, ja jota en ymmärrä. Anoppi ja Appi asuvat tuossa lähellä, ovat eläkkeellä ja heillä ei ole muita lapsenlapsia kuin meidän lapsemme. He ilahtuvat aina kovasti hoitaessaan tai tavatessaan tyttöä, ja minulla ei ole mitään syytä epäillä, että olisimme jotenkin liikaa rasittamassa appivanhempieni elämää. Päinvastoin, tuntuu että lapsi on heille mitä suurin ilon aihe. Silti minusta tuntuu vaikealta pyytää apua, tai viedä lasta hoitoon silloin tällöin.

En ymmärrä, miksi se on niin vaikeaa.

Kuvassa meidän arkirealismia. Ei ole tyynyt tiptop, ei ole lelut siististi laatikossa. On kuin olisi pommi räjähtänyt... ja tiedättekö, en aio käyttää tätä lepotaukoani nyt tuon sotkun siloitteluun. Ei, minä lähden sänkyyn kuuman mehumukin kanssa ja otan tirsat.

Hyvää viikonloppua!

Aamulla

2012-02-09T12:50:00.000+02:00

Aamuisin on alkanut aurinko näyttämään naamaansa olohuoneen ikkunoista. Mikäs siinä, hauska tavata pitkästä aikaa! Päivänvalon näki myös sohvan taakse piilotettu kissa. Olimme päättäneet olla porailematta seiniin mitään ylimääräisiä reikiä, vuokrakämpässä kun nyt väliaikaismajotuksessa ollaan, mutta sitten iski huoli taulun rikkoutumisesta. Lapsukaisen riekkumiset kun on aika ennalta arvaamattomia, on taulu paremmassa turvassa seinällä sitten kuitenkin.

Taulu on Anneli Heikkisen tekemä, ja me ihastuimme sen värikkyyteen ja iloisuuteen aika täysillä mieheni kanssa. Jälleenmyyntiarvoa jne emme ole juurikaan tutkineet, sillä emme ole suunnitelleet luopua siitä.

Ulkona on kylmä, ja olo on vieläkin vähän heikun keikun. Yskä vaivaa miestä ja minua, ja alkaa käydä molempien hermoille pitkin öitä köhiminen. Itsellä jos on rauhallinen tilanne, niin kaveri vieressä köhii ja sitten vaihdetaan vuoroja... että nukuppa siinä sitten!

Toivottavasti muut vältytte sairastelemiselta, vaikka tätä flunssaa onkin nyt liikkeellä...

Mukavia pakkaspäiviä kaikille!

Välineurheilua

2012-02-08T12:51:00.000+02:00

Kun muutin pois vanhempieni katon alta n.18 vuotta sitten, sain mukaani vanhan pölynimurin. Tuo uskollinen ystävä palveli minua hyvin, kunnes viimekeväänä alkoi tuntumaan ettei kaveri ollut enää ihan kunnossa. Jo pidemmän aikaa oli harmaita hiuksia aiheuttanut pölypussien metsästys tuohon uskolliseen apuriini, ja nyt siitä petti nippeli ja nappeli toisensa perään. Lopulta oli hyväksyttävä tosiasiat: Vanha uskollinen pölynimuri oli tullut tiensä päähän, ja uusi siivouskaveri piti etsiä tilalle.

Olin jo salaa katsellut uutta entisen tilalle, joten kätevästi äitienpäivälahjaksi sitten kinusin itsellen Dysonin pölypussittoman imurin. Jo ensimmäiset koeajot pitkin asuntoa vakuuttivat, että valinta oli oikea, ihan hiRRRRveän hyvä imurihan se on!

Muutama asia vähän harmitti muuten pätevässä laitteessa,eli äänen kovuus ja mukana tulleen suulakkeen kömpelyys. Kyseinen suulake ei mahdu sohvien alle, ja on pohjasta vähän kova, niin että parkettilattiaan varmaan tulisi helposti naarmuja.

Näihin laitteisiin saa ostaa lisävarusteina erilaisia suulakkeita, ja olenkin hassahtunut ostamaan jonkun super-turbiini-suulakkeen, jossa on tamppaavia pieniä nystyröitä, ja jolla saa matot ja sohvat puhdistettua todella hyvin. Nyt näin pitkällä raskaana en enää jaksa kamalasti mattoja ulos raahata (tai mua ei huvita...), joten olen sitten käyttänyt tuota tamppaavaa suulaketta hyvillä mielin. Lisäksi olen ostanut parkettilattialle suunnitellun suulakkeen, joka taipuu sinne sohvankin alle ja on kevyt ja kätevä...

Minusta tämä meidän Dyson imuri ON hyvä imuri, mutta täytyy muistaa että vertailukohde oli n.20v vanha imurinraato, että ehkä moni muukin näyttäisi hyvältä sen vanhan rakkineen jälkeen. Totaalisen kyllästyneenä siihen pölypussien metsästykseen, olen ollut tosi tyytyväinen pölypussittomaan imuriin.

Vielä, kun tähän imuriin saisi liitettyä sellaisen autopilotin, että imuri imuroisi itse, samalla kun minä pötköttelisin sisustuslehtiä selaamassa, niin hyvä olisi... Toistaiseksi täytyy kuitenkin itse heilutella imurin suulakkeita.

Lapsi sai joulupukilta Dublo-leegoja, ja ykköshuvia on niiden levittely pitkin olohuonetta. Kiva.

Nuku, nuku, nurmilintu

2012-02-07T12:55:00.000+02:00

Kuumeisena ulkoilu ja touhuaminen taaperon kanssa vie mehut ihmisestä aika hyvin. Olen poikkeuksetta nukahtanut lasta nukuttuaessani, ja posottanut useamman tunnin päikkäreitä ihan koomassa.

Muistan ajatelleeni sinkkuna ollessani, että pahinta siinä oli se, kun kukaan ei hoitanut sairaana: Yksin sai käydä kaupassa ja selvitä taudistansa ilman hoivaa ja huolenpitoa. HAH, Kyllä sanoisin, että tämä nykyinen versio vetää voiton: Äitinä joudut siinä tolkuttomassa tilassa vielä huolehtimaan jonkun toisen tarpeista sairastamisen lisäksi! Elämä opettaa...

Tänään olen kaivannut niitä kuuluisia tukiverkkoja: että joku tulisi auttamaan, tai että olisi joku jolle voisi edes puhua. Sellaisia päiviä on joskus. Mutta, eteenpäin sano mummo lumessa. Mitäs näistä. Tänään sentään ehdin haukkaamaan leivän ja kirjoittamaan tämän tekstin rauhassa. Olen onnellinen siitäkin :)

Mamma osti talon

2012-02-05T13:58:00.000+02:00

Ulkona paukkuu pakkanen, ja kurkku on karhea kuin kaktuksia olisi syönyt iltapalaksi... Yöks. Kävimme pistämässä nimet paperiin, ja nyt meille olisi tulossa talo. Koomiseksi tilanteen tekee se, että talon toimituspäivä on samalla viikolla kuin meidän uuden perheenjäsenen laskettuaika. Katsotaan, kumpi saapuu ensin ;)

Alennuksesta ostin merino-villaisen neulemekon, joka on ollut ahkerassa käytössä. Se on lämmin ja joustaa sopivasti tuon pömpön yli. En olisi uskonut, että ohutkin villa voi olla niin lämmintä! Sukkahousuissakin on villaa, ja nekin lämmittää ohuudestaan huolimatta.

Ensi viikoksi luvattu vähän lauhtuvaa, jos flussa ei puske päälle ihan todenteolla, niin ajattelin ulkoilla lapsen kanssa ahkerasti. Olen tuskaillut toppahousujen kanssa, kun ei mene napit ja vetoketjut enää kiinni. Lopulta hoksasin hakea herrojen osastolta pappa-henkselit, joiden kanssa pöksyt pysyy aika hyvin paikoillaan.

Eipä tässä muuta, kuin mukavaa ensi viikkoa kaikille! Pää (ja jutut) tuntuu vähän tukkoiselta, flunssan ja tyttären rikkonaisten öiden takia, mutta ei välitetä siitä :)

mekko odd molly laukku 2nd hand Mulberry sukkikset vogue

Aurinko lautasella

2012-02-03T00:00:00.000+02:00

Entisessä elämässäni (siis ennen kuin tunsin mieheni) söin paljon kasvissosekeittoja. Mies ei niistä pidä, joten tämä entinen vakkari-ruokalistallani on jäänyt vähän paitsioon. Nyt olen kuitenkin päättänyt, että hivenen kasvis-nirsoilija perheeni saa luvan syödä kasvissosekeittoa kerran viikossa ja piste!! Meille kaikille tekee hyvää kasvikset, vitamiinit, kuidut ja vähän kevyempi ateria kerran viikossa.

Tämä sosekeitto on ehkä lempparini: Siihen tulee porkkanaa, perunaa ja kolmen juuston kerma. Simppeliä, kunhan jaksaa heilutella kuorimaveistä... ;) Pinnalle iso tujaus raejuustoa proteiinia antamaan ja siinä on.

Taas kerran, minä tykkäsin ja mies vähän pitkin hampain söi annoksensa. Tuumasi, taas kerran, että eihän se hassumpaa ollutkaan. Sama kuvio joka kerta... Noh, ensi viikolla uusiksi, ehkä bataatti-vuohenjuustokeittoa?

Minä luen!

2012-02-02T22:17:00.001+02:00

Sain Anetelta haasteen, jossa pyydettiin kertomaan viisi suosikki blogiani, joilla on alle 200 lukijaa. No niin, tuumasta toimeen siis... Näitä nyt ainakin voisin kehaista :)

-Onnistain on puolet sinun
-Mollyhullu
-Luksusta arjessa
-Silkkiä samettia
-Maikkila

Tosin en tiedä Mollyhullun lukijamäärää, mutta menkööt nyt tämän kerran :) Näitä siis ainakin luen, ja itseasiassa noin 20 muuta blogia siihen päälle... Huh!

Hyvää yötä ja pysykää lämpiminä :)

Pikkuhiljaa kohti omaa kotia

2012-02-01T13:00:00.000+02:00

Olemme tekemässä suurta päätöstä: Talotoimittajan valintaa. Olemme oikeastaan jo päättäneet, ja pienten hiomisten jälkeen päätös on vahvistunut.

Tässä on sellainen omituinen juttu, että olen joutunut kamppailemaan itseni kanssa. Nimittäin, en ole koskaan kokenut olevani mitenkään super-intuitiivinen ihminen, mutta jotenkin tässä päätöksessä on tunne ollut vahvasti kokoajan sen toisen talotoimittajan hyväksi. En osaa selittää miksi, en tiedä. Minusta se toinen vain tuntuu paremmalta. Olen lukenut toimitussisältöjä niistä mitään ymmärtämättä, ja minua viisaammat ovat niitä kahlanneet myös läpi. Isäni, vanha rakennus-kehäkettu oli sen toisen kannalla, ja appiukko, toinen raksa-kehäkettu sen toisen kannalla. Eipä tultu siis viisaammiksi siinä... ;)

Sen minun suosikkini kanssa olemme vähän yrittäneet hieroa kauppoja enempi, ja vääntäneet sopimusta... olemmekin saaneet muutamia lisätöitä neuvoteltua sopimukseen lisää samaan hintaan, ja muutaman tuntuvan rahanarvoisen edun (mm. pariovet ilmaiseksi). Olemme myös ehdottaneet yhteistyötä, nimittäin että talossamme voisi talopakettifirma pitää esittelyn juuri ennen muuttoa. Olemme itse tälläisissä esittelyissä käyneet, ja ne ovatkin taloa suunnitteleville mielestäni hyviä tilaisuuksia nähdä rakentamisen laatua ja ratkaisuja "livenä".
Tähän meillä on myös sellainen intressi, että jos talopakettifirma pitää näyttelyn, niin heillähän on motiivi tehdä työnsä mahdollisimman hyvin. Tämä nyt vinkkinä kaikille talon rakennusta suunnitteleville, että kannattaa kysyä ja ehdottaa :)

Jos jotain ihan ihmeellistä ei tapahdu, uskoisin että päädymme tähän minun suosikkiini. Toivotaan, että se minun vaistoni ei petä minua!

Pakkaspäivä

2012-01-31T21:42:00.000+02:00

Tänään olemme:
-Heränneet viiden jälkeen aamulla (haukotus...)
-Nukahdin tytön huoneen sohvalle häntä päikkäreille nukuttaessani, ja heräsin parin tunnin kuluttua niska jäykkänä ja vasen puoli kropasta krampissa.
-Jouduin lykkäämään siivouksen huomiselle, kun päikkärit veivät suunnitellun siivousajan.
-Olemme ulkoilleet useamman tunnin ihanassa auringonpaisteessa.
-Minä leivoin pannukakun.
-Kävimme miehen kanssa illalla äänestämässä.
-Hain postista kauan haaveilemani ulkoisen salaman järjestelmäkameraani.
-Huomasin, ettei kotona ollutkaan sopivia paristoja, ja jouduin lykkäämään intoani salaman testaamiseen.
-Tyttö on ollut vähän kiukkuinen, ja puri äkäpäissään ranteeseeni ison mustelman kun en antanut hänen uittaa nallea vessanpöntössä.
-Valoisuus on saanut minut hyvälle tuulelle.

Halo?

2012-01-30T13:44:00.000+02:00

Sunnuntaina aamulla makkarin verhoja raottaessani vastassa oli erikoinen näky: Sateenkaari tai mikälie valoilmiö! Näky oli aika vaikuttava, vaikka kamera ei sitä nyt ihan sellaisena saanut napattua kuin silmä sen näki... Kaikkea sitä näkee, voisi sanoa.

Jotain ongelmaa kuulemma ollut kommentoinnissa tänne blogiini, olen tehnyt muutamia säätöjä, ja toivottavasti pelittää taas.

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Unelmien keittiö ja hassu sattuma

2012-01-28T15:05:00.000+02:00

Kävi hassu juttu: Ihan sattumalta poikkesimme HTH-keittiöiden liikkeeseen, ja törmäsin siellä keittiösuunnittelijaan. Eihän siinä mitään hassua ole, mutta tämä suunnittelija sattui olemaan lapsuuden ystäväni, jonka olen tuntenut siis varmaan 30 vuotta! Olin autuaasti unohtanut että hän toimii nykyään tällä uralla, ja päädyimme sitten sopimaan hänen kanssaan suunnittelupalaverin, joka oli eilen. Siinä keittiön lomassa oli mukavaa päivittää kuulumisia, olemme viimeeksi tavanneet muutama vuosi sitten. :)
Pääsimme oikein mukavaa alkuun tässä suunnitelmassa, ja ystäväni lupaili vähän alennustakin, sen mitä pystyy antamaan (se on aina positiivista!). Hänellä oli ihan hyviä mielipiteitä, kun esim. kerroin toiveistamme ajattoman keittiön suhteen. Keittiö on asunnossamme hyvin keskeinen asia, sillä meidän suunnitelmassa olohuone ja keittö on samaa tilaa. Olemme siis pohtineet, että keittiöön voisimme vähän panostaa.

Jutellessamme keittiöistä, ystäväni naurahti että kaikki tekee nykyään korkeakiiltoista valkoista ja mustaa tasoa. Kröhöm... jotenkin se korkeakiiltoinen ovimalli minunkin silmää eniten miellyttää...

Kuva HTH

Edellinen remontti tehtiin puhtaasti ajatuksena se, että se asuntoa myytäessä miellyttäisi mahdollisimman montaa ostajaa. Totuuden nimissä, emme koskaan miehen kanssa pitäneet siitä itse. Yritimme hyödyntää jokaisen nurkan ja huonekorkeuden säilytystilan maksimoinnissa, ja valita kaapin rungot ja ovet sen hetken muodin mukaisesti. Alla kuva.

Ei mitään vikaa, mutta ei oikein meidän oloinen sitten lopulta

Nyt tämä uusi keittiösuunnitelmamme sinne uuteen kotiin on muuten mieleinen, mutta tasot eivät nyt oikein kolahda. Siis mikään. Tässä kuitenkin jotain pohdinnoistamme:
-Luonnonkivitasot ovat makuumme liian kirjavia. Tai sitten sen pitäisi olla musta, ja mustaa emme halua.
-Laminaattitasot ovat olleet järjestään rumia ja halvan näköisiä.
-Kvartsitaso on näistä kallein, vaikka valikoimasta löytyisi kyllä miellyttäviä vaihtoehtoja.
-Sisustusbetonitaso on nyt noussut ykkös-lempparikseni, ja mies sulattelee nyt asiaa.

Kuvat Google kuva-haku

Harkinnassa siis. Toinen vaihtoehto olisi tilata tasot esim. Virosta.

Kerhossa

2012-01-26T13:21:00.000+02:00

Tunnustan. En oikein tykkää kerhoista. Mielelläni jutustelisin toki jonkun aikuisen kanssa lasten leikkiessä, mutta en oikein tahdo saada paikallisessa kerhossa käyvistä äideistä juttuseuraa. Olen pähkäillyt mikä minun käytöksessäni on vialla, etten saa vastakaikua small-talk yrityksilleni. Vai ehkä muut ovat ujoja, tai heillä on jo valmiiksi ne tutut ihmiset kenen kanssa mieluummin jutustelee. Vaikea sanoa, ja sillä en nyt viitsi päätäni vaivata.

Raahaan vastentahtoiset luuni kerhoon vähintään kerran viikossa, että lapsi saisi leikkiseuraa. Kyllähän sen nyt kestää...

Ei ole iso juttu, ei. Tekee ihan hyvää meille molemmille nähdä vähän ihmisiä. Usein huomaan kuitenkin miettiväni, että käykö tässä niin etten vielä 10 asumisvuoden jälkeenkään tunne yhtään ihmistä nimeltä täältä meidän uudesta asuinkunnasta... Huh.

Aikuisiällä on hirveän vaikea tutustua uusiin ihmisiin. Sitkeästi kuitenkin menen sinne kerhoon, hymyilen kaikille, juttelen ja otan kontaktia. Ehkä joskus joku vielä hymyilee takaisin.

Dubai: Lähi-idän ihme

2012-01-23T13:25:00.000+02:00

Lupailin kirjoitella vähän vielä Dubaista näin niinkuin aikuisen naisen näkökulmasta. Kyselin myös mieheltä mielipiteitä reissusta, ja muiluttelen niitäkin juttuun mukaan...

Heti alkuun täytyy sanoa, että meiltä jäi eräs iso asia kokonaan kokematta: RUOKA. Olen lukenut ja kuullut, että Dubaissa saa maailman parhaita ruokia ja valikoimaa riittää... Me rassukat emme oikein pystyneet mitään syömään, etenkin vähän tulisemmat jätettiin ihan suosiolla väliin mahataudin jälkeen. Harmi, sillä esim. hotellimme runsaasta aamupala buffetista olisi saanut uskomattoman paljon autenttisia Intialaisia herkkuja...

No mutta muihin asioihin.

Yksi ehkä meitä eniten kiinnostanut asia oli arkkitehtuuri: Dubaissahan sijaitsee monia hyvin kuuluisia rakennuksia, ja halusimme nähdä niitä itse. Näissä rakennuksissa ihan oikeasti täytyi ihailla sitä mielikuvitusta ja vapautta jolla niitä pytinkejä oltiin toteutettu. Kauniita ja toinen toistaan erikoisempia. Jotenkin olo oli kuitenkin aika epätodellinen: Ihankuin olisimme pelmahtaneet jonnekin toiselle planeetalle tai jotain... Kaikki oli niin keinotekoista ja ihmisen muokkaamaa ja UUTTA, että se välillä tuntui aika omituiselta. Silti vaikuttavaa.

Ostoskeskuksista: Kiersimme aika monet maineikkaat ostarit läpi, ihan jo senkin vuoksi, että halusimme nähdä mm. sisälumipuiston, sisäakvaarion ja paljon puhutun luksus-merkkien paljouden (niissä minulla ei varaa ole shoppailla, mutta saahan sitä pällistellä...). Itseasiassa tuntui aika huvittavalta, että jokainen ostari mainosti erikoistuneensa luksus-merkkeihin.
Kävimme Mall of the Emirates-ostarilla, jossa siis sisälumipuisto sijaitsee. Iso, ja ilmeisesti paikallisten suosima, sillä tuntui, että siellä oli eniten väkeä liikenteessä. Siisti ja tyylikäs, ja varmasti jokaiseen makuun jotakin. Sisälumipuisto vaikutti vähän... noh, huvittavalta kun ajattelee millaisiin lumimassoihin me täällä Suomessa olemme tottuneet. Emme maksaneet sisäänpääsymaksuja, vaan ihailimme touhuja ikkunan takaa. Varmasti hauskaa sellaisille kansoille, jotka lunta eivät juurikaan pääse näkemään.
Dubai Mall on maailman suurin ostoskeskus. Olimme siellä useita tunteja, ja siitä huolimatta näimme ehkä yhden siiven tuosta massiivisesta kompleksista. Tyylikäs, siisti ja varmasti kaikki maailman tunnetut merkit edustettuina. Akvaario oli vähän pettymys. Maksoimme pääsylipun, ja kävimme tutustumassa omituisiin otuksiin akvaarion uumenissa toki, mutta jotenkin olin odottanut enemmän lukemani perusteella. Korkeasaaressa näkee varmasti samanmoisia, joten ei ehkä kannata maksaa sinne sisään lippua, kun niitä kiinnostavimpia otuksia voi ihailla ulkoakäsin ihan ilmaisiksi. Tämä ostarihan sijaitsee Burj Dubain, maailman korkeimman rakennuksen juurella, joten kannattaa käydä sitäkin katsomassa. Jos halajaa päästä ihailemaan maisemia tuon korkean rakennuksen sisältäpäin, liput kannattaa ostaa hyvissä ajoin. Burj Dubain ja Dubai Mallin ulkopuolella on myös vaikuttava suihkulähde. Jos pitäisi valita yksi ostari missä käydä, valitsisin Dubai Mall-ostarin. Oli ehkä vaikuttavin näistä näkemistämme.

Kulta-ja Mauste soukit:
Nämä basaarin tyyppiset, perinteiset myyntialueet sijaitsivat sataman läheisyydessä, ns. vanhassa Dubaissa. Me matkasimme vesibussilla lahden yli, sillä hotellimme ja soukkien välissä siis oli lahti. "Vesibussi" pysäkillä oli työntekijä, joka auttoi ostamaan lipun ja neuvoi oikeaan bussiin. Vesibussi oli ilmastoitu. Bussilta oli vielä vähän kävelyä itse Soukeille, mutta turistivirtaa seuraamalla löysi kyllä oikeaan paikkaan. Mauste-Soukkien tuoksu oli huumaava, ja myyjät aika... köh... aktiivisia. Eivät kuitenkaan käyneet kiinni ja repineet sisään liikkeisiin, kuten joissan muissa lomakohteissa on käynyt. Piraatti-tuotteiden myyjiä parveili kimpussa aika paljon, ja ilmeisesti mitä vaan olisi ollut tarjolla. Mm. iPhone 5 olisi ollut jo myynnissä, vaikka mallia ei ole edes julkaistu...
Ihan mielenkiintoinen paikka, jossa voi ehkä jopa tehdä löytöjä jos tuntee kultaa ja osaa tinkiä... Plussana mainittakoon, että alue oli katettu, joten lämpimänä päivä oli ihan mukavaa kulkea varjossa.

Muuta mukavaa matkalla nähtyä:
Halusimme nähdä myös palmusaaret, mutta täytyy myöntää ettei ne näyttäneet kyllä yhtään miltään maanpinnalta tarkasteltuna. Ehkä voisin suositella ottamaan jonkin niistä mainostetuista turisti-risteilyistä, sillä mereltä käsin voisi rakennelma avautua paremmin. Vierailimme kuitenkin Atlantis hotellissa, joka olikin aika hulppea. Lentokoneessa vieruskaveri oli käynyt perheineen Atlantis hotellin yhteydessä olevassa vesipuistossa, ja kehui sen erittäin hyväksi.

Pikku-tärppi:
Jos aikaa jää, ja on esim. halua uudistaa miehen työvaatteita tai omia, Dubain ulkopuolella sijaitsee Dubai outlet Mall. Sinne liikkeet heivaavat kaiken, mikä alennuksissa jää myymättä. Hajakokoja, mutta laadukkaita merkkejä huomattavilla alennuksilla. Tässä ostarissa ei ole mitään "silmää-hivelevää", mutta isohkosta ostarista voi onnekas penkoja tehdä edullisia löytöjä. Meillä tarkoitus oli uusia miehen työpukeutumista, sillä mieheni on "valkokaulus-työläinen" ja siistit työvaatteet olisi ollut helppo uusia täällä edullisesti. Tytteli tuli kuitenkin pian ostarille saapumisemme jälkeen huonovointiseksi, ja jouduimme poistumaan kiireellä hotellille päin...

Mitä tykkäsin Dubaista?
Kokemuksena aika erilainen, kuin monet rantalomakohteet missä on talvella tullut käytyä. Tykkäsin kyllä. Uskoisin, että Dubai on täydellinen sellaiselle, joka haluaa rantalöhöilyä, uima-allas rentoilua mutta myös jotain viihdykettä. Vähän tosiaan epätodellinen fiilis tässä keinotekoisessa ympäristössä tuli, ja ei siellä niin kovin halpaa olisi shoppailla... Mutta ruoka, taksit ja siistit hotellit olivat edullisia, ja se oli meille oikein riittävää! Alkoholia emme hotellissamme olisi room-servicen kautta saaneet, eikä siellä ollut baariakaan. Monessa hotellissa on. Käymissämme ravintoloissakaan ei ollut alkoholia tarjolla. Tämä ei meitä juuri haitannut, minä raskaana ja mieskään nyt niin lasiin meneväinen ole, etteikö voisi lomastaan nauttia ilman viinaksia... ;)

Siinä jotain kokemastamme, tiivistettynä. Nyt kun katselen ulkona avautuvaa talvista maisemaa, voin todeta että mahataudista huolimatta piristi kummasti päästä vähän kesäisempiin maisemiin hetkeksi... Seuraavaan perhelomaan saattaa vierähtää tovi jos toinenkin, sillä talonrakennus nielee todennäköisesti kaiken ylimääräisen ajan ja rahan...

Dubai: Taaperon kanssa matkalla

2012-01-18T12:35:00.000+02:00

Valitsimme Dubain kaupunkikohteen (vaihtoehtona olisi ollut myös Dubain kaupungin ulkopuolella sijaitsevat rantakohteet) matkakohteeksemme, sillä meitä lapsiperheenä houkutteli seuraavat asiat:
-Siisteys
-Englannilla pärjää hyvin.
-Miellyttävä lämpötila. Tähän voisin lisätä, että myös hotellimme pieni mutta siisti allasosasto ansaitsee maininnan. Siellä vesi oli niin lämmintä, että pulikoi ihan mielellään.
-Lapsirakkaat palveluammattien harjoittajat
-Vain vähän yli kuuden tunnin lentomatka
-Ruuan ja jokapäiväisen elämisen halvempi hintataso
-Nähtävyyksissä potentiaalisesti lasta kiinnostavia asioita, esim. akvaariot, sisälumipuistot jne.
-Rantakohdetta emme valinneet, sillä ajattelimme rannalla porottavan auringon olevan ehkä vähän liikaa pikkuiselle tyttärelle. Vähän vanhemmat lapset taatusti nauttisivat rantakohteesta, sillä kuulemamme mukaan vesi oli ihan älyttömän lämmintä, ja rantahiekka upottavan pehmeää!
-Dubain lentokentällä saa matkarattaat viedä koneen ovelle asti, jossa ne napattiin sivuovesta ruumaan. Lastenruuat, juomat, mehut jne molemmilla kentillä meni turvatarkastuksista läpi ihan ongelmitta. Helsinki-Vantaan kentällä rattaat piti jättää matkalaukkujen kanssa heti ruumaan, ja luvattuja lainarattaita ei sitten ollutkaan missään. Lähtöporttimme oli ihan viimeisiä portteja, joten siinä sitten roikotimme tyttöä ja kaikkia käsimatkatavaroitamme käsissämme kiirehtiessämme koneelle.
-Dubain kaupungissa kulkeminen rattailla oli vähän hankalaa: Rotvallin (vai miksi niitä kutsutaan??) reunat ja katukäytävien korkeuserot tekivät kävellen kaupunkiin tutustumisen aika hankalaksi rattaiden kanssa. Samoin välimatkat olivat aika pitkiä, ja kadut vilkkaasti liikennöityjä. Suosittelemme tutustumaan metroihin ja busseihin, toimivat kuulemma todella tehokkaasti! Me laiskimukset surrasimme taksilla vähänkin pidemmät reissut, sillä taksit olivat niin halpoja. Miinuksena voisi sanoa, että lähes poikkeuksetta taksikuskit eivät tienneet missä hotellimme sijaitsee, edes osoitteen perusteella. Siinä sitten yritimme neuvoa edes sinnepäin...
-Hotellimme sijaitsi Bur-Dubain alueella, jossa ei juuri mitään ollut. Jos valitset hotellin kaupungista, kannattaa ehkä valita se lähempää nähtävyyksiä.
-Hotellimme lähellä ei ollut kunnollista ruokakauppaa, mieheni mm. osti kerran makaroonipussin jonka sisällä kuhisi elämää... hrr... Vaippavalikoima oli kaupoissa aika kehno, onneksi olimme ottaneet omat vaipat taaperolle mukaan. HUOM! Uimavaippoja en sitten nähnyt yhtään missään, joten ne nyt ainakin kannattaa ottaa mukaan!! Myöskään lastenruokia emme juuri nähneet. Ruoka ravintoloissa oli aika mausteista, ja nirso tyttömme ei oikein pitänyt paikallisista ruuista, vaikka annoimme ihan rohkeasti kaikkea kokeilla. Onneksi myös pilttejä jne tuli otettua mukaan, niin sai typykkä jotain murkinaa. Ruokakauppoja toki varmasti olisi ollut, huomasimme mm lähtiessämme että n.15min kävelymatkan päässä olisi ollut isohko Spinneys ketjun kauppa. Olisi siis pitänyt ehkä kysellä tarkemmin hotellin respasta. Kyseinen kauppa oli niin sokkeloisen reitin takana, ettemme todennäköisesti olisi sinne löytäneet silti... ;)
-Maahantulo passintarkastus kesti pitkään. Jonotimme kuumassa hallissa yli 2 tuntia... Siinä oli taaperossa pitelemistä, kun ensin oli kököttänyt lentokoneessa yli 6h ja sitten vielä olisi pitänyt jonottaa... Huh. Paluumatkalla kaikki toimi niin nopeasti ja mutkattomasti että ei meinattu todeksi uskoa! Liekö siellä sitten ollut jotain ongelmaa tullessamme, en tiedä.
-Lentokoneessa KANNATTAA ostaa se paikkalippu myös taaperolle. Miten sitä unohtaakin, miten ahdasta lentokoneessa on?? Ihan pikkuisille voi pyytää sellaista kaukaloa, joka viritetään seinään. Painoraja oli jotain 11kg. Käsittääkseni se ei maksaisi erikseen, pitää vaan osata pyytää... ? Voin olla väärässäkin.
- Äkillisissä sairastapauksissa kannattaa uskaltaa mennä paikalliseen sairaalaan hoidettavaksi. Todella tehokasta, siistiä ja ILMAISTA. Hoitohenkilökunta oli pääsäääntöisesti Intialaisia, Philippiinejä ja muita siirtotyöläisiä. Englannilla pärjäsi loistavasti. Lääkärit (jotka tapasimme) olivat paikallisia naisia, ja heidänkin kielitaitonsa oli erinomainen. Suosittemme lämpimästi.
-Tammi-Helmikuun shopping festivaalien aikaan kaupungissa on kaikkea ylimääräistä viihdettä myös pienille, ilotulituksia ja huvipuistoja ainakin. Niin, ja kaupoissa myös lelut alennuksessa :)

Puh, siinä nyt jotain lapsiperheen kokemusta. Kirjoittelen tässä joku päivä vielä lisää vähän enempi omasta näkökulmastani. Tämän postauksen tarkoitus oli vähän jakaa tätä lapsiperheen kokemusta ja ehkä muutaman vinkinkin onnistuin antamaan matkaa helpottamaan.

Nyt pakkaan lapselle hoitokassia, ja vien päikkäreiden jälkeen tytön mummilaan iltapäiväksi. Itse reissaan kohti Helsinkiä tapaamaan mieheni kanssa erästä talopaketti-firman edustajaa... Alamme olla loppusuoralla piirustusten kilpailuttamisessa, jee! :)

Dubai: Matkakertomusta

2012-01-16T12:44:00.001+02:00

Ajattelin kirjoittaa Dubain matkastamme muutamassa eri postauksessa: Näkökulmat olisivat taapero-perheen näkökulma, ja sitten ihan tälläisen tavallisen suomalaisen naisen näkökulma... ;)

Olen miettinyt mitä kertoisin, ettei kirjoitukset venyisi eeppisiin mittasuhteisiin. Lopulta tajusin, että kirjoitan vain ja ainoastaan asioista, joita me koimme ja näimme. Paljon tulee jäämään siis mainitsematta ja kertomatta Dubaista, kun emme sairastumisemme vuoksi ehtineet millään joka paikkaan.

Kysynkin vielä ennen matkakertomusten kirjoittamista, tuleeko jollekin mieleen jotain mistä olisi erityisen kiinnostunut kuulemaan?

Valitettavasti blogissani ei anonyymina pysty kommentoimaan (yritän suojella itseäni ilkeiltä kommenteilta, joita jotkut valopäät anonyymina kirjoittelee), mutta voit toki lähettää vaikka sähköpostia!

Nyt muutama kuva matkalta näin pakkaspäivän kunniaksi! :)

Valoa kohti

2012-01-13T12:11:00.000+02:00

Uskon vakaasti, että kevät tulee. Sitten lopulta... Mutta mielessä tällähetkellä enemmän sellainen "valoa tunnelin päässä"-juttu kuin lapsen toipuminen. Päivä 8 toi käänteen pienen vointiin, ja nyt alkaa näyttää siltä, että pian olemme taas ennallamme. Kiva, tosi kiva juttu :)

Dubain matkan jääminen vähän torsoksi sairastumisen myötä harmitti aika paljon. Tehokkaasti kuitenkin harmitus jäi mielestä, kun huoli omasta lapsesta nousi päällimmäiseksi. Ja niinhän se toki onkin, se oli "vain" matka joka meni myttyyn.

Nyt tuntuu arkinen aherruskin jotenkin mukavammalta, turvalliselta ja seesteiseltä kaiken sen kaaoksen jälkeen.

Arkisesta aherruksesta puheenollen, aika paljon pyykkiä ja muuta puuhaa tämä episoodi jätti jälkeensä. Niiden pariin siis...

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Palannut

2012-01-11T22:12:00.001+02:00

Olemme palanneet Dubaista. Hirveän mielelläni tässä kehua repostelisin miten mukavaa oli ja mitä kaikkea näimme. Ja näimmekin, jotain nähtävyyksiä, mutta aika paljon oksuja. Olimme nimittäin koko perhe niin hirveässä mahataudissa, että luulin jo pääseväni hengestäni tai saavani keskenmenon vähintään... Mutta vielä enemmän huolta ja surua aiheutti pikkuisen tyttäremme sairastuminen, hänellä tauti oli pahin ja pisin. Pieleen homma alkoi mennä ihan todenteolla silloin, kun tyttö kieltäytyi syömästä ja juomasta MITÄÄN.

Homma poiki jopa käynnin paikallisessa lastensairaalassa lähtöpäivänä, ja voin vain kehua sairaalan siisteyttä ja tehokkuutta. Ja sitä että se oli ilmaista, jopa meille, turisteille!

Ikimuistoinen matka, kyllä todellakin.

Viikon loma jäi siis vähän tynkä versioksi nähtävyyksien puolesta, mutta jotain kuitenkin ehdittiin. Niistä sitten voisin kertoa vähän lisää. Nyt latailen akkuja, silittelen pientä potilasta ja sellaista. Nähdään!

Loma

2012-01-02T12:37:00.000+02:00

Blogitauko. Lomalla. Me, koko perhe. Ihanaa. Nähdään viikon päästä! :)
(p.s, joku voisi sanoa että on hullua julistaa olevansa poissa kotoa koko perheen kanssa, rosvothan voivat selvittää missä asumme, ja tulla tyhjentämään asuntomme silläaikaa. Tiedättekö mitä? Don't care! Näissä romuissa ei paljon rahallista arvoa ole, joten melkein tekisi mieli jättää ovi auki ja kirjoittaa tänne meidän osoite!! Olisipahan vähemmän roudattavaa sinne uuteen taloon sitten ;D)

Alennus-haukka

2011-12-30T12:50:00.000+02:00

Tänä vuonna hankintalistalla alennuksista oli vain yksi asia: Talvitakki. Olen nyt lokakuusta asti hippaloinut takin vetoketju auki hörhöttäen, kun ei vaan mene kiinni niin ei. Vähän tulee vilu, ja oikeastaan vielä enempi jotenkin ärsyttää ihmisten katseet:" Onkohan toi raskaana vai onko se noin lihava...?" Tuntuu ainakin siltä, että katseet sanovat niin... Olin siis korvamerkinnyt sen talvitakin, ja vähän kytännyt mieleistäni Wishwear-nimisen putiikin valikoimista. Elättelin toiveita, että takki tulisi alennukseen, ja jouluaattona se sitten "napsahti" se kyttäämäni -50% alennus! Mielessäni hykerrellen tilasin takin, vähän samalla jännittäen miten se istuisi.

Takki ON ihana. Se on todella lämmin, ja mukava. Pehmeä. Siinä on villaa, ja mallissa on vielä kasvavalle masulle paljon tilaa.

kuva wishwear

Lainasin kuvan Wishwearilta. Linkki tämän ihanan putiikin sivuille TÄSSÄ. On muuten yksi suosikki putiikeistani valikoimansa puolesta, ja tykkään minä näistä näteistä kuvistakin. :)

Joulu

2011-12-29T11:46:00.000+02:00

Mites teidän joulut sujui?

Meillä meni ihan mukavasti. Kierreltiin mummolat läpi, ja kotona ei sitten ehditty juurikaan olla. Joulukoristelut jäi aika minimiin, mutta liljoja ostin maljakkoon. Tiedän kyllä, että lilja on voimakkaasti tuoksuva kukka, mutta... nämä kyllä oli jotain extra-hajuversioita. Tai sitten raskaus on herkistänyt hajuaistia...

Raskaudesta sen verran, että kaikki sujuu hyvin. Pikkuinen potkiikin jo vähän :) Ainoa miinus koko hommassa on lievästi hanskasta karannut herkutteluni... Alkaa olla vähän työlästä pohtia mitä laittaisi päälleen, ja voin vain kiittää nykyistä leggins-muotia. Dubain matkaa ajatellen olen ratsannut vaatekaappia ja aika huonolta näyttää. Dubaissa suositellaan turisteille hartiat, rintamuksen ja polvet peittävää pukeutumista, joka asettaa omat haasteensa. Sen verran epätoivoiseksi tilanne heittäytyi, että jouduin kaivamaan ompelukoneen pölyn alta, ja väsäämään eräänlaisen maxi-dress viritelmän itse. Esittelen sen myöhemmin, jos kehtaan...

Mukavia vuoden viimeisiä päiviä! :)

Odd Molly kevät 2012

2011-12-27T13:25:00.000+02:00

Kevät mallistoa alkaa vähitellen näkymään nettikaupoissa. Ihastelin niitä minäkin, ja olisin kernaasti klikannut ainakin nämä kuvan vaatteet varaukseen... Yritän puhua itselleni järkeä, ettei siis ole mitään järkeä hankkia mitään nyt, kun maha kasvaa silmissä. Että sitten kun olen synnyttänyt niin on jo alennusmyynnitkin. Että malttia ja tarviiko mitään edes hankkia muutenkaan...Kuvassa oleva frill-dress on varattu loppuun lähes joka puolelta, mutta täällä oli vielä, eli COUNTRY DREAMS. Kuvat lainattu samoilta sivuilta.

Joudun kohta lähtemään ostoshel... ostoskeskukseen alennusryysikseen vaihtamaan joululahjaksi saamaani villapaitaa isompaan kokoon (kröhöm....) ja ei muuten nappaa sitten pätkääkään. Olen sen verran mukavuudenhaluinen, että teen nykyään ostokset kotisohvalta, nettikaupoista, paljon mieluummin. :)

Odd Molly alevinkki!

2011-12-22T13:01:00.000+02:00

Hei,
Rikon nyt kuitenkin eilen lupaamani joulurauhan, sillä sain sähköpostiin viestin, josta voisi olla hyötyä Odd Mollyn vaatteista pitäville. Tykkään kovasti, kun muut näitä vinkkejä jakaa, ja ajattelin vähän kerrankin antaa takaisin... ;)
Suomalaisessa nettiputiikissa, SevenRoses (linkki tässä) on normaalihintaisista Odd Mollyista jouluun asti -25%, alennuskoodilla CHRISTMAS. Alennus ei ole mikään järin suuri, kun netissä on vilissyt -50% ja enemmänkin, mutta valikoimissa oli muutamia muualla loppuun myytyjä juttuja, joita ehkä kannattaa kurkata. Esimerkiksi ranteenlämmittimiä useammassakin eri värissä olisi vielä jäljellä, ja näitä ihania pitkiä sukkia... Postimaksut ovat vain 5e, joka on ihan kohtuullista, kun ulkomailta tilatessa postit voi olla melkein 20e... En muuten saa tästä mainostamisesta mitään rahallista hyötyä, kunhan vinkkailen.

Siis eipä minulla muuta, jatketaan joulurauhaa!!! :)

Lunta!

2011-12-21T12:39:00.001+02:00

Voi sissos, ulkona on lunta!!! No ei ihan niin paljon kuin kuva antaisi ymmärtää, sillä mennessäni kameran kanssa sitä ihmettä ikuistamaan, akku olikin tyhjä... Joten kuva n.vuoden takaa Rukan reissulta.

Joulu tulla jolkottaa, vaikka en ole pannut tikkua ristiin asian hyväksi. Meillä ei tänä vuonna hössötetä, ei hermoilla. Me mennään aattona Mummilaan ruokavieraiksi, ja joulupäivänä Mummolaan ruokavieraiksi. Pakastimeen ostamme ehkä pari pitsaa, jos huikoo näiden kyläilyjen välissä... ;)
No olen minä leiponut torttuja ja pipareita, ja teinpä piparkakkutalonkin. Ystävältä saimme pienen ruukku sypressin (vai mikälie) joka toimittaa joulukuusen virkaa. Ikkunaan virittelin joulutähden, jota lapsi tuijottaa silmät suurina. Radiosta yritin etsiä joulumusiikkia soittavaa kanavaa, mutta eihän täällä maalla kuulu kuin ylen puhekanavat ja joku venäläinen (???) radiokanava.

Silti, pientä joulumieltä ilmassa.

Mielessä välkkynyt ensi joulu, jolloin toivottavasti asumme jo siinä omassa omakotitalossa, masuasukki on jo silloin "iso" vauva ja esikoinenkin 2,5v... Että sitten, kun on tilaa laitetaan taas oikea kuusi, leivotaan urakalla, paistetaan kinkku, joulupukki hommataan ja vietetään oikein kunnon joulu. Esikoinen silloin jo varmasti ymmärtää vähän enempi näiden päälle.

Näihin tunnelmiin hiljennyn joulunviettoon, ja toivotan kaikille....

Ihanaa Joulua!!!

Litsis lätsis Joulu

2011-12-19T18:26:00.000+02:00

No jo on. Satanut laskujeni mukaan jo 2-3 viikkoa. Mies jumitti tänään ruuhkassa muutaman tunnin, koska tie oli poikki tulvan vuoksi. Huh-huh...

Tämän talven ykkösasuste on ollut kumpparit. Tänään seisoimme lapsen kanssa keskellä lätäkköä lätsyttelemässä, kun ohitsemme käveli vanhempi nainen. Hän melkein pudotti silmänsä päästään, kun huomasi touhuilumme. Että läpsyttelimme ja kikatimme siinä lätäkössä, äiti ja tytär molemmat. Naksutti kieltään paheksuvasti, ja mulkoili. Hetkeksi minut valtasi lähes peppipitkätossumainen vastustamaton halu näyttää sille kukkahattu-tädille kieltä. Sitten tajusin, että ei äiti-ihmiset näytä sellaista esimerkkiä lapsilleen. Hymyilin vain nätisti, ja jatkoin lapseni jahtaamista pitkin kurapassia.
Yritin tatuoida aivoihini ohjeen, etten koskaan huutaisi lapsilleni, jos he ovat likaantuneet ulkona leikeissä. Todennäköisesti joskus kuitenkin huudan ja mäkätän...

Joulufiilis hukassa, mutta sisäinen lapsi löydetty. Ei paha.

Rankan viikon leppoisa päätös

2011-12-18T12:37:00.000+02:00

Viime viikko oli rankka: Lapsi nukkui vielä tavallistakin huonommin, oli kärttyinen, ja mies joutui tekemään 12-14h työpäivää. Yöheräämisten uuvuttamana päätin keskittyä olennaiseen, joka siis oli uni. Kun lapsi nukkui, nukuin minäkin. Koti sai rauhassa rehottaa rempallaan, kun yritimme selviytyä päivästä seuraavaan. Kävimme toki kerhossa ja ulkoilimme, mutta muuten oltiin vaan.

Viikonloppuna meillä on tapana miehen kanssa antaa toisen nukkua lauantaina aamuna, ja sitten sunnuntaina saa se toinen levätä. Toimiva systeemi, saa vähän ladattua loppuun tyhjennettyjä akkuja.
Eilen saimme vieraitakin, ja kahden vanhemman lapsen touhujen uuvuttama lapsonen nukkua posotti paremmin kuin pitkiin aikoihin! Vaikka yritän järjestää toimintaa ja virikkeitä päivisin, jokin eilisessä nyt oli tehokasta...

Lapsi nukkuu nyt päikkäreitä. Kun typykkä herää, viemme hänet mummolaan ja lähdemme viettämään miehen kanssa laatuaikaa viimeisten jouluostosten pariin. Käymme syömässä jossain ihan rauhassa, ja vietämme laatuaikaa... Kuulostaa jotenkin koomiselta, että sinne jouluryysikseen lähtee rentoutumaan, mutta jokainen tyylillään.... :D

Masuasukki on tällä viikolla antanut ensimmäiset hentoiset merkit olemassaolostaan vienojen potkujen muodossa. Tunne, joka saa herkistymään, vaikka vähän pelottaakin tuleva arki kahden pienen kanssa. Sanokaa, että siitä kyllä selviää hyvin!

neuletunika OddMolly, alusmekko Only, villasukat tutun mummelin tekemät

Eilen päällä oli vanhoja lemppareita. Neuletunikan ostin eräästä outletista -60% alennuksella, ja alusmekon nappasin alennuskorista viime syksynä. Villasukat, joita en vain jaksa/ehdi itse tehdä, saan aina äidiltäni lahjaksi, joka puolestaan ostaa ne yhdeltä mummelilta. Tämä mummeli ilahtuu aina kovasti, kun saa käsitöitään kaupaksi ja rahoittaa siten itselleen lisää villalankoja ja kahvia... Kuulostaa leppoisalta. Ehkä minä haluan sellaiseksi mummeliksi sitten jonain päivänä.

Tuulentalon joululahjat

2011-12-13T12:14:00.000+02:00

Tosi isot kiitokset kaikille eiliseen postaukseen kommentoineille, lämmititte mieltäni suuresti!

Meilläpäin on ihan surkea ilma, lumesta ei tietoakaan ja vettä sataa. Jotenkin salaa on taas joulukuu vierähtänyt pitkälle ja lahjat vielä hankkimatta. Joka vuosi sama juttu, ja aina vannon että nyt kyllä ruvetaan niitä lahjoja hankkimaan jo marraskuussa... hmph.

Tänä vuonna olemme toivoneet, ettei meille ostettaisi lahjoja lainkaan. Tavaroita pursuilee pitkin nurkkia pienessä väliaikaisasunnossamme jo muutenkin, ja emme edes tarvitse mitään juuri nyt. Lapselle saa toki ostaa, jos jotain haluaa, siihen emme puutu. Kunhan ei ole kovin iso...

Itse annamme tänä vuonna lahjaksi:
- Mummoloihin ja lapsen kummeille lapsen ensimmäisestä (+muutama kuukausi) vuodesta kuvakirja. Mummolat saavat myös häistämme tehdyn kuvakirjan, olivat sellaista toivoneet.
-Kummilapsille+ sisaruksilleen liput Huimalaan/HopLopiin. Niitä sisaruksia ei ole paljon, joten ajattelimme nyt sitten antaa kaikille. Eihän se lapsi kuitenkaan sinne yksin edes menisi! Tähän lahjaan sisältyisi se, että menisimme itse mukaan, jos vain saamme aikataulut sopimaan. Olisi kiva viettää hauskaa riehu-hetkeä kummilasten kanssa. :)
- Veljelleni ja kälylleni ehkä herkkukori sen kuvakirjan lisäksi. Mutta ajattelin soittaa ja ehdottaa, että josko aikuiset voisivat jo jäädä ilman lahjoja kuitenkin.

Mitäs luulette, hyviä vai huonoja ideoita?

Atooppinen lapsi, uupunut äiti

2011-12-12T12:03:00.001+02:00

Allergiatestien tulokset osoittautuivat normaaleiksi, kuten osasimme vähän odottaakin. Terve tyttö siis. Tai terve, mutta atooppinen. Terve atooppinen tyttö joka ei nuku.

Kirjoitan nyt piiitkän vuodatuksen atooppisen lapseni äitinä olemisesta. Hyppää yli, jos pelkkä ajatus saa haukottelemaan! Kirjoitan, jotta saan purkaa ajatukseni sanoiksi, ja mahdollisesti auttaa omalla kokemuksellani jotain toista onnetonta äiti-parkaa...

Tyttäreni alkoi heti syntymästään lähtien oireilemaan ihonsa kanssa, ensimmäinen talvi n.6kk vanhana oli vähän kurja: Toinen poski oli erittävä, rupinen, märkivä ja kipeä. Samoin toinen polvitaive. Muuten nahka oli muualla kropassa ihan ok. Neuvolasta emme saaneet apua, ja yritimme omatoimisesti tietoa hakemalla hoitaa rasvauksilla, kortisoneilla jne. Hetkeksi yleensä saimmekin apua, kunnes tilanne taas paheni. Imettäessäni kokeilin jopa karsia yleisempiä allergeneja omasta ruokavaliostani, mutta siitä ei ollut mitään apua tilanteeseen.

Jälkikäteen olen vasta tajunnut, että samoihin aikoihin lapsi alkoi nukkumaan todella huonosti. Pahimmillaan hän heräsi 20min välein, ja 2-4 välillä aamulla monesti alkoi huuto, joka jatkui aamuun saakka. Tätä jatkui koko talven.

Olimme molemmat mieheni kanssa aika lopussa, ja minulla etenkin voimat alkoivat olla aika käytetty, sillä hoidin suurimman osan yöheräämisistä. Lapsihan söi vielä rintaa, joten öisin ei miehestäni hirveästi olisi iloa ollutkaan. Itkeskelin, ja suunnittelin huonojen öiden jälkeen vaikka mitä karmeuksia...
Hengissä ja tolkuissa selvisin mieheni, ja erään läheisen ystäväni vertaistuen ansioista. Etenkin tämä ystäväni (jonka kaksi lasta edelleen valitettavasti valvottavat häntä) oli suureksi avuksi jo pelkästään sillä, ettei hän koskaan tuominnut tai paheksunut. Hän naurahti lakonisesti, että tervetuloa kerhoon.
Ymmärsin vähitellen, etten ole tulossa hulluksi, olen vain väsynyt.

Kesällä lapsen tilanne oli vähän parempi, mutta iho oli edelleen punainen ja kutiseva. Yöheräämiset vähenivät niin, että lapsi heräsi 1-3 kertaa yössä nukahtaen pian uudelleen. Itse olin jo niin herkistynyt lapsen itkuun ja sitä enteilevään ääntelyyn, että heräsin pienimpäänkin risahdukseen. Mutta silti elämä oli helpompaa, ja asiat alkoivat vähitellen näyttää paremmalta. Olipa siellä seassa öitä, jolloin lapsi nukkua posotti ilman herätyksiä aamuun saakka.
Saimme syksyllä pienen yllätyksenkin, kun tajusimme että meillehän tulee toinen lapsi. Ajattelin, että esikoisen unet paranevat vähitellen, ja saisin vähän ladattua akkuja ennen uuden tyypin tuloa... En nähnyt mitään uhkaavia pilviä taivaalla, kaikki oli yhtä onnellista höttöä.

Nyt viimeisen 3 kuukauden aikana on tilanne pahentunut lapsen kanssa merkittävästä. Iho on laajoilta alueilta tulehtunut, kutiseva ja erittävä. Lapsi raapii kuin hullu, ja yöt ovat yhtä h****tiä. Viimeyönä lapsi heräsi tunnin välein, kunnes klo 4 aamulla heräsi lopullisesti. Tälläisiä öitä on paljon. Päivät väsyneen lapsen kanssa ovat aika raskaita, ja välillä itkemmekin kuorossa...
Olemme hoitaneet ihoa atooppisen ihon hoito-ohjeilla, ja olemme suorastaan nipouteen asti tarkkoja ihon rasvauksesta, vaatteiden pesusta, vaihdosta, lämpötiloista...

Tänään matkalla lääkäriin allergiatestien tuloksia kuulemaan itketti matkalla. Olin niin väsynyt, että huimasi, ja mietin mielessäni että mikä idiootti olinkaan ollut kun menin vielä uudelleen hankkiutumaan raskaaksi. Pässi, kertakaikkiaan.

Lääkäri kyseli, kuunteli ja tutki lapsen. Alkuun hän oli vähän nuiva, mutta nähtyään ihon, ja kuultuaan hoitorutiineistamme hän suhtautui tilanteeseen hyvinkin vakavasti. Saimme nipun reseptejä, ohjeita ja neuvoja. Yöunista hän tiedusteli oikein erikseen, ja totesi että lapsen unet pitää saada rauhoitettua.

Kun poistuin vastaanotolta, minua itketti jälleen. Tälläkertaa helpotuksesta. Ne kaikki pieleen menneet unikoulutkin, vika ei siis ollutkaan meissä, vaan lapsella oli kertakaikkiaan niin kurja olo, että heräili ja itkeskeli! Osasin vasta tässä kohtaa yhdistää sen viimetalven huonosti nukutun jakson ihon yhtäaikaiseen oireiluun, niin väsynyt olin ollut etten ollut sitäkään tajunnut.

Voi olla, ettei saamistamme lääkkeistä ole mitään apua. Kuitenkin suhtaudun nyt ihan toiveikkaasti, että olisi. Ainakin tiedän, mistä tämä kaikki johtuu, ja osaan elää asian kanssa paremmin.

Loppuun kevennys:
Yöllä, klo 4, tämä ei naurattanut sitten yhtään. Nyt ihan pikkuisen... Nimittäin mennessäni tyttären huoneeseen häntä rauhoittelemaan, käteni osui hänen sängyssään johonkin märkään, kylmään, limaiseen möykkyyn. Hätkähdin, ja ihmettelin. Tuijotin hämärässä sänkyä ymmärtämättä edelleenkään mitä siellä oikein oli. Ajatus kumpusi mieleen, että siellä on ämpärillinen lunta! Sitten tajusin että sehän on litimärkä vaippa silputtuna atomeiksi... Nostin tytön syliin, ja totesin että potkupuku oli edelleen asiallisesti päällä, vaippa vain oli jotenkin kaivettu ties mitä kautta sänkyyn ja tuhottu ympäriinsä. Pestessäni sitä geelimäistä silppua tytön nivustaipesta, korvien takaa ja ties mistä, ei paljon naurattanut. Mokomakin Houdini!

Nyt lapsi nukkuu. Menen pian itsekin tirsoille. Kyllä se siitä.

Odotan

2011-12-10T13:15:00.000+02:00

Juu, olen raskaana. Mutta siitä odottamisesta ei ole kyse. Olen leiponut, siivonnut ja pukeutunut vähän kotiasua paremmin. Häslännyt miestäkin vähän siistiytymään, katsonut tytölle nätit vaatteet. Odotan, odotan...

Pian saamme rakkaan ystäväni perheineen kylään. Viime tapaamisesta on vierähtänyt ihan liian kauan. Odotan, odotan... Tulkaa jo.

Meinasin kirjoittaa, että edestäpäin raskaus-massua ei edes huomaa. Sitten nämä kuvat paljastivat, että heh-heh, kyllä huomaa! Niin sokea voi ihminen itselleen olla! :D

Neuletunika on pitkään pyörinyt kaapin perukoilla, onpa se muutaman kerran jo pelastettu kirppiskuormastakin. Jokin siinä on mättänyt, en tiedä mikä. Kuitenkin nyt se on ollut käytössä, ja olen sille uudelleen lämmennyt. Alusmekon kanssa saan kaivattua pituutta helmaan, ja eipä sähköisty sukkiksia vastenkaan enää.

Silitysrautaa olisi näille ehkä voinut vähän näyttää, mutta olen siitä homssu ihminen, ettei pienet rypyt minua juurikaan ahdista. Ei naamassa, eikä mekossa...

Neuletunika Icon, alusmekko Odd Molly, sukkikset Vogue

Dubai!!!

2011-12-09T11:52:00.000+02:00

journeyfish

Vihdoinkin. Matka varattuna, lähitulevasuudessa mennään perheen voimin tutustumaan tähän ihmeeseen. Lentomatka taaperon kanssa jännittää, mutta yritän suhtautua siihen optimistisesti. Itse haluan käydä merimaailmassa, mies haluaa nähdä maailman korkeimman rakennuksen ja ne palmusaaret. Rannallakin voisi käydä. Ehkä pikkuisen ostoksilla. Syödä hyvin, nauttia perheen kanssa kiireettömistä hetkistä. Kivaa luvassa siis! :)

Eilen

2011-12-07T18:18:00.000+02:00

Meillä asui eilen aika kärttyinen tyttö. Yö meni ihan hillumiseksi, ja ruokakaan ei maistunut kun otti niin väsyneenä pannuun. Sittenhän se tietty otti vaan lisää pannuun, kun oli nälkä ja väsy. Kiukkua ja raivoa sitten piisasi, ja äidillä kävi mielessä tilata ITSELLEEN menolippu niin pitkälle kuin pippuri kasvaa.

Päivän ainoat hyväntuuliset hetket vietettiin ulkona. Tutkittiin lunta, tutustuttiin pulkkaan ja pulkkamäkeen.

Viimeyönä sitten uni maistui kaikille. Aamu koitti jo ennen kuutta, mutta se oli äidin mielestä jo ihan ok. Sitä unta kun sentään piisasi yhtäsoittoa siihen asti. Tänään neiti aurinkoinen onkin sitten taas ollut oma itsensä: Kikattanut, leikkinyt, peuhannut ja välillä ärhennellyt. Mutta vain välillä...

Hyvät unet, parempi mieli :)

Jouluinen asetelma

2011-12-05T12:24:00.000+02:00

Blogit vilisevät toinen toistaan kauniimpia itsetehtyjä asetelmia, joten ajattelin minäkin kantaa korteni kekoon. Tai oikeastaan, nappasin idean ja kuvat äidiltäni, joten ei ihan omaa sitten kuitenkaan...

Ohje: Kipaise lähimetsään. Valitse kauniita mustikan varpuja, mielellään melko pitkiä. Rapsi varovasti kuolleet lehdet pois, mutta älä vaurioita silmuja. Kotona pujottele varpuihin varovaisesti mieleisiäsi puuhelmiä. Laita varvut astiaan, jossa on vettä. Jonkun ajan kuluttua (ilmeisesti saattaa kestää parikin viikkoa?) lehdet puhkeavat, ja asetelmasi on kauneimmillaan. Toki sekaan voi törkätä mitä mieleen juolahtaa, mutta äitini väsäämä simppeli asetelma oli minusta aika kiva. Mukavaa alkanutta viikkoa! :)

Vuokrakämpän flunssapotilaat

2011-11-30T11:50:00.000+02:00

Sitä ei kukaan usko, miten huis-hais meillä tavarat vieläkin muuton jäljiltä on. On purkamattomia laatikoita nurkissa, ja ei mitään ideaa mihin ne, tai niiden sisällön saisi mahtumaan. Purku-assistentti (taapero) olisi kyllä mielellään levittelemässä tavaroita pitkin asuntoa, joka ei itseasiassa helpota hommaa sitten pätkääkään.
Etsin mm. toissapäivänä telkkarin kaukosäädintä, ja löysin sen patterin väliin tungettuna. Silläaikaa oli taapero oppinut laittamaan hellanlevyt päälle...

Nyt olemme koko porukka flunssassa. Ja taaperolla lääkärin määräyksestä maidoton dieetti kokeilumielessä, josko ärhäkkä atopia johtuisikin maitoallergiasta. Allergiaseula otettiin eilen, tulokset saamme parin viikon päästä. Viimeyönä valvottiin puoli kahdesta kuuteen aamulla, ja nyt minun pitäisi yrittää taivuttaa aivoni tällä rikkonaisella 4h unella tarkkailemaan, etten vahingossa sujauta lapselle suuhun mitään matopitoista... eikun siis maitopitoista.

Jaahas. Lienee parempi, että tämä mamma siirtyy vaakatasoon lepuuttamaan, kun lapsikin simahti päiväunille...

Näin hienoa ja tyylikästä meillä nykyään on. Huomatkaa patterin välistä törröttävät lelut, ovat jotenkin niin juntturassa etten saa niitä pois. Pitää vissiin irroittaa koko patteri...

Joulun taikaa (?)

2011-11-25T12:42:00.002+02:00

Lumi olisi kiva ylläri! Tänäänkin tuli vettä. Solkenaan. Kuvan olen ottanut viime vuonna Rukalla. Kyllä oli kaunista, ja kylmää!

Joulutunnelmaan on vähän vaikea päästä näillä ilmoilla. Tänään kuitenkin pieni joulunihme koettiin... Menimme kerhoon tytön kanssa, jossa olikin pikkujoulut. Paaaaaljon lapsia ja äitejä, pieni joulutonttu-näytelmä, joulumusiikkia ja iloisia naamoja. Juttelin erään mummon kanssa, erään äidin kanssa ja ihastelin yhden pikkutytön mekkoa, kun hän sitä halusi minulle esitellä. Lapseni hihkui ja kiljui innosta, kun näki kuusen oksien lomasta kurkistavan oravan. Lapsi myös innostui niin, että kiljui kurkku suorana keskellä näyttämöä muiden lasten tanssiessa, ja tanssi itsekin hurjasti kuin dervissi.
Liikutuin kun lapseni yritti saada ystäviä: Hän kantoi leluja muille lapsille käteen ja jäi hymyillen odottamaan kehuja tai yhteisiä leikkejä.

Kaiken tämän jälkeen kotona sänkyyn päikkäreille simahti hyväntuulinen taapero, ja minä jäin miettimään miten hyvältä tuntui katsella lapsensa iloa. Ja se harras katse jolla hän seurasi hipihiljaa koko näytelmän oli jotenkin... noh, liikuttava! Että en ihmettele ollenkaan niitä äitejä ja isejä jotka itkeä pillittävät koulunäytelmissä seuratessaan oman murusensa esitystä. Siinä lapsen ilossa ja riemussa se joulun henki kai asuu.

Vaikka olin ajatellut, etten tänävuonna jaksa kauheasti höösätä tätä joulua, kun lapsi siitä mitään vielä ymmärrä, olen tullut toisiin ajatuksiin. Että siinä se pieni jouluihme. :)

Mukavaa viikonloppua!

Hampaat, nahka vai korvat?

2011-11-24T11:35:00.000+02:00

Meillä elellään ikuiskysymyksen äärellä: Miksi taapero huutaa öisin, eikä nuku? Käsi ylös, äiti-ihminen, jos et ole koskaan pohtinut tätä... ;)

1v 4kk äiti-kokemuksella olen päätellyt seuraavaa: Syy VOI olla ne viimeiset puuttuvat poskihampaat. TAI sitten korvatulehdus. TAI atooppinen ihottuma. TAI nämä kaikki yhdessä, tai kaksi näistä yhdessä tai...tai..tai.
Toisaalta tuntuu, että tämänikäisillä lapsilla on usein jotain ongelmaa unen kanssa, ihan ilman mitään vaivojakaan. Että vaihtoehdoksi jää vielä "ikä".

Pöh. Varasin nyt kuitenkin ajan yksityiselle lastenlääkärille, sillä atooppinen iho on aika pahana. Tutkitaan ne korvat sitten samalla.

Toivotaan, että tämä vaihe helpottaa pian. Asia, joka saa jaksamaan on huumori. Itseäni nyt niin hirveästi naurattaisi, mutta mieheni (joka siis myös on joutunut valvomaan, kun ei täällä metelissä nyt nukkuisi kuin kuurot ja kuolleet!) onnistuu aina sanomaan jotain hauskaa, ja saa minutkin näkemään valvomisessa ja lapsen kohtuullisen kärttyisessä käytöksessä jotain hurttia huumoria.

Näillä mennään. Päivä kerrallaan, yö kerrallaan. Jospa pian helpottaisi.

Pitkästä aikaa, Marimekko

2011-11-22T13:41:00.000+02:00

Pointsettia tunic

Maija tunic

Kaste tunic

Kuvat Marimekon sivuilta.

Pitkästä aikaa löysin Marimekon sivuilta kivoja vaatteita! Viimeisimmät hankinnat ovatkin varmaan 10v takaa... Tunikoita, ihanan retroja! :)

Lämmintä päälle

2011-11-21T12:47:00.000+02:00

Ei tullut lunta yön aikana, vaikka salaa toivoinkin. Pakkasta silti oli, joten jotain sekin... Lähdimme aamusella typykän kanssa kerhoilemaan...

Mahan sain piilotettua tunikan uumeniin, ja jälleen kerran todettava että velour on kyllä yksi lempi materiaaleistani! Se on niiiin lämmin ja pehmeä. :)

Tunika OddMolly, legginsit ja ohut poolo GinaTricot

Edellisessä raskaudessa tykkäsin kovasti pitää legginsejä ja tunikoita, eivät purista eivätkä ahdista. Äitiyshousuissa minulla monesti sellainen ongelma, että ne valuu jalasta! Hirmu rasittavaa. Noh, nämä pysyi kintuissa koko reissun ajan... ;)

Mukavaa maanantaita! :)

En siivoa!

2011-11-20T21:23:00.001+02:00

Viikonloppuna oli kaikkea mukavaa puuhaa. Niinpä siivous jäi väliin. Hetken ahdisti, sitten mietin että johan nyt on. Jos nyt joskus vähän on tavarat huishais ja muutama leivänmuru lattialla niin olkoot! meillä oli kiva viikonloppu. Toivottavasti sullakin :)

Ainoana miinuksena tyttären päikkäri-riekkuminen, tänään ei taipunut taapero unille vaikka teimme mitä. Aamupäivällä me yleensä ulkoillaan 1-3h ennen lounasta, mutta tänään ei... Ilmeisesti neiti ei sitten ollut saanut riittävästi aktiviteetteja. Illalla hilluttiin pakkasessa ulkona, ja katseltiin kuinka ihmiset olivat laittaneet kotejaan jouluisiksi. Jokaisen kodin rappusilla valaisi kynttilälyhdyt tummenevaa iltaa...

Ehkä pikkuisen yritän laittaa tätä väliaikaiskotia kuitenkin... Missäs se jouluhärpäke-laatikko taas olikaan...

Jotain kerrottavaa

2011-11-18T11:39:00.000+02:00

Viimeaikoina olen kärsinyt lievästä inspiraatio pulasta: En kertakaikkiaan ole löytänyt mitään mielenkiintoista kuvattavaa, ja blogi tekstit ilman kuvia ovat vähän tylsiä.

Kuvien inspiraatio-pulaan ovat vaikuttaneet:

-Muutto. Väliakaisasunto ei ole mikään sisustus ihme, vain kodin korvike. Tilaa on liian vähän, ja huonekalut ja laatikot on tungettu mikä minnekin vain sattuu sopimaan. Joten sisustuskuvat pois laskuista.
-Kiire. En ole ehtinyt tämän muuttohomman vuoksi mitään askarteluja ja väkertelyjä tekemään, joten kädentaidolliset esittelykuvat pois laskuista.
-Maha. Asukuvat ovat olleet pois laskuista alla olevasta kuvasta paljastuvasta syystä.

Juu, kyseessä ei ole pelkästään pieni lihominen, vaan tuolla massussa uinuu myös perheemme seuraava tulokas. Meille tulee siis vauva.
Maha pompsahti aika nopeasti näkyviin, ja vaikka raskaus onkin vielä vasta neljännellä kuulla, ei tuota palloa oikein saa enää peiteltyä. Tullaan sitten suosiolla "ulos kaapista" ;)

Myönnetään, että olen ollut vähän pahoinvoiva ja väsynytkin, että sekin on vaikuttanut blogini päivitystahtiin. Muta lievää piristymistä ollut nyt havaittavissa, että ehkä se tästä taas lähtee! Jatkossa ehkä sitten enempi näitä masu-asukuvia, tai jotain muuta aiheeseen liittyvää.

Tulokkaan näimme eilen ultraäänessä. Vilkas ja terveeltä vaikuttava sikiö siellä myllersi menemään! Ja vain yksi, olin jo ajatellut että siellä saattaa olla vaikka kolmoset tulossa masun koosta päätellen... :)

Väsynyt valkoiseen?

2011-11-15T11:34:00.001+02:00

Huomenna meillä on tapaaminen arkkitehdin kanssa. Talon suunnittelu lähtee siis todenteolla käyntiin. Ulkokuori alkaa olla melko hyvin mietitty, ja arkkitehdin ammattitaidolla emme toivottavasti mene ihan metsään toiveinemme.
Seuraavaksi sitten sisäosien kimppuun: Millainen keittiö, mitkä laatat, tapetti vai maalaus, laminaatti vai lankkulattia...
Valintoja, valintoja.

Olen aina ollut siitä "hölmö", että pidän hyvin monenlaisista asioista. Ihan aidosti ihailen veljeni ja hänen vaimonsa modernia, tummasävyistä kotia. Mutta ihan aidosti huokailen myös nähdessäni entisöityjä ikivanhoja hirsihuviloita, joiden sisustus on vanhoja aarteita ja rustiikkia pullollaan.
Myös iloinen retro saa hymyn huulille...

Tee tässä sitten valintoja.

Miehen toiveet otettava luonnollisesti myös huomioon, samoin yleinen kodin toimivuus lapsiperheessä. Moderni viehättää enenevissä määrin, ja etenkin kun se miellyttää molempia.

Ja värit! Pikkuhiljaa kotiimme on alkanut ilmestyä värejä pitkän valkoisen kauden jälkeen. Niitä ehkä rohkeammin yritämme käyttää.

Haaveilu ja suunnittelu on hauskaa. Katsotaan sitten parin vuoden päästä, mitä sinne kotiin oikeasti tuli... ;)

Kuvat viime kesältä Kokkolan asuntomessuilta

Ticket to heaven

2011-11-11T12:08:00.000+02:00

Pitkään ja huolellisesti harkittuani ostimme tyttärelle Ticketin ulkohaalarit: Syksy/kevät puvun, joka näkyy kuvassa, ja toppapuvun talveksi.

Mietin pitkään, onko mitään järkeä ostaa näin kalliita pukuja, kun varmasti reimat ja jonathanit ajaisi saman asiat ihan hyvin.

Ostin kuitenkin, kun löysin (ilmeisesti) viimevuoden malleja puoleen hintaa netistä. Hinta ei silloin ollut niin paha.

Syksyhaalari on ollut nyt käytössä, ja onhan se hyvä haalari. Mitoitus on reiluhkoa, joten haalari on hivenen iso. Toivon, että sama haalari palvelee meitä sitten myös keväällä... Näissä on muuten aika hyvät heijastimetkin. Taidan olla vähän mainoksen uhri, näistä haalareistahan on ollut aika paljon kirjoitteluja ja keskusteluja netin ihmeellisessä maailmassa...

Ovat kuitenkin käytössä osoittautuneet oikein hyviksi ulkohaalareiksi. Olen ajatellut, että sisällä voidaan pyllyillä vaikka missä kotivermeissä, mutta ulkovaatteisiin haluan satsata.

Erikoinen aamu

2011-11-09T11:44:00.000+02:00

Tänään aamulla lähdimme ulos noin 9 aikoihin. Ikkunasta tarkasteltuna valo näytti mielenkiintoiselta, joten nappasin kameran mukaan.

Ulkona oli sumuista, ja aurinkoista. Kastetta maassa, ja erikoinen valohuntu kaiken yllä. napsin kuvia välittämättä koiran pissittäjien pitkistä katseista, ehkä he ymmärsivät miksi halusin yrittää ikuistaa sitä tunnelmaa.

Mietin kovasti, missä olen vastaavaa nähnyt, kunnes hokasin että Irlannissa oli talvisin usein sellaisia aamuja. Itseasiassa, ilmasto muistuttaa nyt kovasti sitä Irlannin ilmastoa talvisin muutenkin!

Hetki, jona toivoisi että objektiivi olisi pikkuisen parempi ja itse vähän taitavampi. Silti, aamun kauneus sai mielen aika pirteäksi.

Palmikkoneule korustettuna

2011-11-08T11:37:00.000+02:00

Nyt kun asun maalla, on päivän asut olleet aikalailla olohousu-ulkoilupuku linjalla. Lähikauppaan täällä muutkin emännät hilpaisee lähes yöpaidassa... En sentään niin pitkälle ole mennyt rentoilussa! :)

Eilen kerhoiltiin, ja sain tekosyyn laittaa jotain vähän nätimpää päälle. Pitkästä aikaa sovittelin erästä (omaa tekemää) koruakin kaulalle. Alkusyksystä haeskelin harmaata palmikkoneuletakkia huonolla tuurilla, mutta jokin aika sitten löysin alennusrekistä harmaan neulemekon/tunikan jossa oli palmikkoa. Ilahduin, ja ostin ja tykkään kovasti.

Eipä muuta tärkeätä tälläkertaa, nyt lähden leipomaan puolukkapiirakkaa, sillä saamme mummon ja papan kohta vieraaksemme.

neulemekko/tunika esprit, koru oma tekele

Muistan

2011-11-07T12:03:00.000+02:00

Viikonloppuna vähän surumielisenä. Pieni pala kurkussa niiden vuoksi, joiden pitäisi vielä olla täällä. Muistelen, vaikka se tekee kipeää.

Jogolino

2011-11-05T11:36:00.000+02:00

Buzzador kampanjaa... Saimme kokeiltavaksi ja jaettavaksi Nestlen Jogolino pakkauksia. Maku, jonka saimme oli mustikka, löytyy ainakin hedelmärahka myös.

Meidän taapero söi näitä reippaasti, itsekin maistoin. Koostumus oli paksuhko, "kermainen". Ei mitenkään kauhean makea, joka tietty on ihan hyvä. Liikaa sokeria nyt kenellekään ole pakollista!

Säilyvät huoneenlämmössä, ja muovinen pakkaus on reissussa kevyempi kuin lasipurkit.

Arvio: Ihan jees.
Ostaisinko itse? Kyllä.
Etenkin reissuun varmasti lähtisi näitä. Kotioloissa suosisin edelleen ihan tavallisia jogurtteja

Turha reissu, melkein.

2011-11-04T12:48:00.002+02:00

Tänään havahduin siihen, että huomenna on ruokakaupat kiinni. Niinpä päätin olla ovela, ja lähdin aamupäivällä hamstraamaan ruokaa välttyäkseni ruuhkalta. Ilmeisesti 99% kylän asukkaista oli päättänyt olla yhtä ovelia, ja melkoinen ryysis oli kaupassa. Kassalla minua odotti mielenkiintoinen yllätys, kun kaivelin rahapussiani maksaakseni saaliini. Lompakossani ei ollutkaan pankkikortteja, ei rahaa, ei mitään. Epäilykset suuntautuivat erääseen 1.3v neitokaiseen, joka leikki viatonta vaunuissaan. Huokaus...

Kassan kanssa sovimme, että pakkaan ostokset hänen tiskinsä taakse, ja hilpaisen hakemaan kortit kotoa. Sitten kipinkapin kotiin kortteja etsimään, takaisin kauppaan, uusi jonotus kassalle ja vihdoin kotiin.

Että on sitten kerkeeväinen tuo meidän ipanapa!!!! ;)

Mielestäni olin ansainnut pienen huilin tämän tohelluksen jälkeen lapsen vedellessä päikkäreitä. Rojahdin sohvalle selaamaan Avotakkaa, ja mussutin (ihan vähänpikkuisen) suklaata. Huomatkaa muuten, miten hyvin Avotakan väritys sopii torkkupeittoon ja tyynyyn! :)

Oma juttu

2011-11-03T12:09:00.000+02:00

Olen uskollisesti käynyt torstaisin valokuvaus kurssillani, ja juuri mietin miten paljon olenkaan siltä saanut. On ihanaa istua aikuisten ihmisten kanssa, ja puhua jostain aivan muusta kuin lapsista! Ei sinänsä, puhun ihan mielelläni lapsista. Mutta silti. Kerran viikossa olen taas saanut pienen palan itseäni takaisin. Miksi sitä pitäisi menettää muutenkaan, joku voisi kysyä. Arki vie, lapsen ehdoilla eläminen saa unohtamaan itsensä ja omat mielenkiinnon kohteensa. Ainakin minulle uhkaa käydä näin.

Se, että olenko nyt sitten mestarillinen valokuvaaja, ei ole minulle yllättäen niin tärkeää (ja en siis ole, kuten kuvistani varmasti huomaa). Olen saanut niin paljon muuta. Olen lisäksi päässyt ihailemaan muiden ottamia hienoja kuvia, ja keskustellut tarinoista kuvien taustalla.

Piristävää, kertakaikkiaan.

Kiinalainen kaappi

2011-11-01T11:51:00.000+02:00

Kun olin 10, sain synttärilahjaksi vähän rahaa. Mietin kovasti, mitä niillä ostaisin. Päätin ostaa lukollisen lippaan, ettei veljeni enää pääsisi päiväkirjaani käsiksi.

Lukollista lipasta ei niin vaan löytynytkään, ja äitini kieltäytyi ostamasta minulle jääkaapin kokoista kassakaappia, vaikka sellaisen oikeasti halusin (sinne olisi mahtunut KAIKKI salaisuudet ja arteet).

Paikallisesta Tiimarista ostin sitten kiinalaisen korulippaan, jossa oli lukko. Lukon veljeni tiirikoi heti samana iltana mäsäksi, ja varasti päiväkirjani lisäksi muutamia kirjeitä, sekä melkein täyden pussin Roope-ankan rahoja (siis niitä karkkeja). Että se siitä aarre-kammiosta. Mutta lipas itsessään on pyörinyt mukana kaikki nämä vuodet, ja pidän siitä edelleen kovasti.

Se taisi olla ensimmäinen sisustusjuttu, jonka koskaan ostin :)

Lepoa

2011-10-31T11:33:00.000+02:00

Muuton jälkimainingit alkavat tuntua kropassa. Tulehtunut lapaluu kipuilee ja väsymys vaivaa. Näihin auttaa lepo. Kun vaan malttaisi! Olen antanut sentään vähän periksi, ja nukkunut lapsen kanssa päiväunet. Muutenkin olen miettinyt, miten tärkeätä olisi kuunnella niitä viestejä joita oma keho yrittää antaa. Yritän kuunnella paremmin.
Nyt nokkaunille.

Elonmerkkejä

2011-10-28T12:49:00.000+03:00

Hei!
Muutto voiton puolella, kaikki tavarat siirretty uuteen kotiin jossa niitä pyöritellään oikealta vasemmalle paikkaansa etsimässä.

Muuton yhteydessä olen hukannut:
-Yöuneni
-Lempi villasukkani
-Yhden perintövaasin
-Miehen kaikki alushousut

Muuton yhteydessä olen löytänyt:
- Ekan luokan todistukseni
- Ensimmäisen asuntoni pesukoneen käyttöohjeen, konetta ei ole minulla ollut enää vuosiin
- Teltan ja kolme untuvamakuupussia
- Pulkan

Viikon painittuamme johtoviidakon kanssa sain juuri netin toimimaan, telkkari on vielä hengetön.

Näihin tunnelmiin päätän tämänkertaisen raporttini.

MUKAVAA VIIKONLOPPUA :)

Ideoita

2011-10-20T12:19:00.000+03:00

Kuvat ovat paikasta nimeltä Pinterest, jonne kulkeuduin erään seuraamani blogin kautta. Terkkuja siis CarpentersChick blogin Katille!

Meillä on pyörinyt pari ikkunanpokaa vähän turhanpanttina: En ole keksinyt niille juuri mitään muuta käyttöä kuin se perinteinen "ripustetaan seinälle sellaisenaan".
Päätin vähän etsiä ideoita, ja onhan näitä. Kohta iskee pula niistä ikkunanpokista, kun kaikkea haluaisi kokeilla :)

Jos ehtisin

2011-10-19T11:21:00.000+03:00

Jos minulla ei olisi 130 neliötä tavaraa pakattavana, mielelläni käpertyisin sohvannurkkaan peiton alle. Lukisin jotain sopivan kevyttä hömppää. Suunnittelisin tulevan kodin rakentamista. Haaveilisin.

Olen ilmeisesti jotenkin putkiaivoinen, sillä en pysty ajattelemaan mitään muuta kuin pakkaamista ja muuttamista: Mitä vielä voisimme viedä kierrätykseen, mitä kaatopaikalle, mitä pakata varastoon, mitä tarvitsemme heti käyttöön.

Ylihuomenna lähtee ensimmäinen kuorma kohti uutta kotia. Ehkä sitten pikkuhiljaa tavaroiden löydettyä jonkunlaisen paikan uudessa kodissa aivoille jää tilaa muuhunkin...

Kasvaa kiinni

2011-10-17T12:27:00.001+03:00

Olemme (jollain mittapuulla) aika tuore pari mieheni kanssa: Olemme olleet yhdessä 3 vuotta, ja tässä ajassa olemme kokeneet paljon asioita, hyviä ja pahoja.

Etenkin vaikeudet ja vastoinkäymiset voivat lyödä kiilaa pariskunnan väleihin, tai sitten sitoa entistä tiukemmin yhteen. Meille on onneksi käynyt jälkimmäisellä tavalla.

En aina muista, miten onnellinen saan olla puolisostani ja pienestä perheestämme. Että kaikki on oikeasti ihan hyvin juuri nyt.

Mieheni lähti pomonsa kanssa kalaan, ja palaa vasta huomenna illalla. Vain yksi yö ilman miestäni, ja tiedän jo nyt että en saa oikein unta ilman häntä.

Kodilliset

2011-10-14T12:18:00.000+03:00

Täytyy myöntää, että hetken tilanne näytti aika toivottomalta: Väliaikaisen asunnon löytyminen otti aika koville, mutta ilokseni voin nyt kertoa, että saimme oikein kiva asunnon jossa kyllä kelpaa asustaa rakennusprojektin ajan. HUH. Ei tarvitse sentään telttamajoitukseen turvautua...

kuva supercoloring

Aiheeseen liittyvää kuvaa hakiessani törmäsin tähän sivustoon, josta kuva siis on lainattu, ja tutkiessani sitä se osoittautui aika kivaksi sivuksi.
Siellä on paljon tälläisiä kuvia, joita voi siis printata ja antaa lapselle väritettäväksi. Kiva idea!

Eli jos kotonasi on värityksestä innostunut lapsukainen, niin tänne sivuille vaan printtaamaan pienokaiselle lisää taiteiltavaa... :)

Mukavaa viikonloppua!

Olenko kertonut Irlannista?

2011-10-13T11:56:00.001+03:00

Kuvat Googlen kuvahaulla. Omat kuvat ovat vielä paperimuodossa.

2000 luvun alussa asuin Irlannissa, Dublinissa muutaman vuoden. Tein töitä, ja elin paikallisten keskellä heidän kulttuurissaan.
Kokemus oli antoisa, ja ikimuistoinen. Koti-ikävä oli kuitenkin lopulta niin valtava, että palasin.

Elin 2 vuotta niin pienellä määrää tavaraa kuin mahdollista, omaisuuteni mahtui mennessä yhteen matkalaukkuun, takaisin palatessani piti lähettää pari laatikkoa etukäteen ja silti teki tukalaa saada romut Suomeen.

Nyt, kun yritämme taas pakata tavaroitamme ja kuskaamme kuorma toisensa perään kierrätykseen tavaroita, tuli tuo Irlannin kokemus mieleen.

Irlannista ja siellä viettämistäni vuosista voisi kirjoittaa kirjan, niin erilainen se oli. Ainakin vastavalmistuneen nuoren silmin ;)
Joskus se aika tuntuu unelta, olinko se minä? Tapahtuiko se minulle?

Jotakin mitä muistella mummona.

... se kerta, kun joku oli sytyttänyt liikenneympyrän tuleen, ja jouduin juoksemaan liekkien läpi etten myöhästyisi töistä...
... se kerta, kun joltain oli karannut hevoslauma, ja villit ponit jahtasivat minua kotimatkalla...
... se kerta, kun istuimme eräässä länsi-Irlannin pubissa kuuntelemassa Iiirin-kielistä kertomusta...
... se kerta, kun näin Belfastissa katolilaisten ja protestanttien välisistä suhteista kertovia seinämaalauksia...

Niin. Matkailu avartaa.

Hääkampaus ja minä

2011-10-12T11:50:00.000+03:00

Ajattelin laittaa kuvan hääkampauksestani, josta pidin kovasti. Yritin rajata kasvot pois, mutta sanottava on, että tulos näytti aika huonolta. Niinpä päätin sitten että menkööt naaman kanssa.

Että hei, tässä minä kasvojen kanssa ja kampaukseni.

Kampauksessa on vähän "sotkuista" nutturaa kiertävä letti, ja se oli aika kookas. Painoikin aika paljon! Oli kyllä sääli purkaa se illalla nukkumaan mennessä, mutta en olisi sen kanssa voinut nukkua mitenkään päin...

Nalkissa

2011-10-11T12:40:00.000+03:00

Nalkissa= olla vankina, kiinni jossain, kiipelissä, pulassa jne. Vapaa suomennos ;)

Olemme olleet kotona kohta viikon. Lapsen mahatauti, joka oli lähinnä... noh, suolisto-oireinen, ei oikein sallinut pitkälle kotoa poistumista. Lapsen herkkä iho oli aika pahana, vaikka kuin salamana vaihtoi puhdasta vaippaa joten puistoon ei lähdetty (kestäisi niin pitkään päästä kotiin, että pelkäsin koko ihon palavan rakkuloille siinä ajassa).

Liikaa yksityiskohtia? Sori... ;)

Mutta siis tänään päästiin ulos! Mentiin kevyellä askeleella kohti leikkipuistoa ja... Se on remontissa. Koko puisto suljettu. Mentiin epätoivoissamme siihen ainoaan toiseen puistoon, jonka tiedämme, ja se oli ihan kamalassa kunnossa. Ei ketään muita kuin me, ja kun siivosin kolmansia löytämiämme kaljapullon sirpaleita maasta päätin lähteä taaperon kanssa kotiin.

Harmittihan se. Mutta kyllä teki hyvää päästä ulos reippailemaan! Ja lapsen masu on parempi, joten siitäkin olen iloinen. :)

Mulberry Tooled Bayswater

2011-10-10T11:31:00.000+03:00

Seuraa varoitus: Tämä postaus on totaalisen pinnallinen ja materialistinen. Keskittyy vain ja ainoastaan esittelemään kauan haaveilemani Mulberryn laukun. ;)

Niin. Muutama vuosi sitten näin tämän laukun, ja ihastuin siitä heti. Minulla ei ollut siihen varaa, joten haikeana tyydyin ihailemaan sitä etäältä. Minulla oli eBay:ssa ja Huutonet:issä pysyvästi haku, jos tämä tulisi myyntiin. Laukkua valmistettiin vain rajoitetun ajan, joten uutena en sitä enää mistään saisi.

Ja tulihan se myyntiin. Luovuin muutamasta arvokkaammasta vaatekappaleesta ja laukusta, ja sain vihdoinkin kauan haaveilemani kauniin käyttöesineen...

Joku pitää hulluna, ymmärrän kyllä. Minä ihailen laukun taidokasta viimeistelyä ja laadukasta työnjälkeä. Käytän säästäen ja vaalien. Se tuo minulle iloa.

Tiedän myös, että Mulberry-fanien keskuudessa kyseinen laukku jakaa mielipiteitä: toiset tykkää, toiset pitää omituisen näköisenä. Makuasioita :)

Hiljaista

2011-10-09T14:50:00.000+03:00

Blogissani on ollut hiljaista. Muut puuhat ovat vieneet ajan, ja lapsen mahatauti kruunasi sopan.

Perjantaina tsekattu asunto oli aika kauhea. Olisimme silti epätoivoisina ottaneet sen, mutta perjantaina meille yllättäen tarjottiin 2 muuta asuntoa, joita menemme nyt maanantaina katsomaan.

Olemme myös yrittäneet jo vähän aloittaa pakkaamista, edes vähän. Varastoja siivottu, sehän se melkein on kamalin homma.

Pikkuhiljaa kohti maalia ;)

En halua laittaa blogia tauolle, vaikka nyt onkin vähän muuta kiirettä. Päivitystahti voi olla vähän harvakseltaan, kunnes muutot on hoidettu.

Olo on vähän kuin muuttolinnulla, mutta etelään asti ei meidän parvi lennä... :)

Yök

2011-10-06T12:01:00.000+03:00

Pikkuisella taitaapi olla mahatauti. :(

Ei mikään ihme, sillä leikkipuistossa on maisteltu viimeaikoina hiekkaa ja moskaa oikein urakalla. Äiti saa olla hoksottimet sojossa vaanimassa lapsukaisen suuta, että mitä sinne taas oikein vilahti.

Ymmärrettävästi lapsi ei ihan aurinkoisella tuulella ole. Mikään ei pysy sisällä, ja nesteitä pitäisi ainakin saada juotettua ettei kuivahda koko lapsi.
Lienee tilanne, jossa on sallittua juottaa lapselle sokeripitoista mehua, vaikka muuten vältelläänkin.

Muistan joskus maistaneeni apteekista saatavaa Osmosal-juomaa, jota olisi tarkoitus oksentelevalle lapselle antaa. Hah! Itse en ainakaan saanut sitä alas. Elektrolyytit saattaa olla Osmosalissa oikein, mutta pahaa se on!

Tuolla se pieni rassukka tuhisee unten mailla, ja on aika reppana. Äidin kulta.

Laatikkoleikki

2011-10-05T12:13:00.000+03:00

Tärkein omaisuus on jo pakattu, kuten kuvasta näkyy... ;)
Kaikki muu onkin vielä suunnittelu asteella.

Sunnuntaina vierailimme anoppilassa, ja lähtiessämme kotiin huomasin roskakatoksessa vinon pinon Ikea laatikoita. Siistissä pinossa pahviroskiksen vieressä. Hetken mietyttyäni nappasin laatikot mukaan, sillä uskon vakaasti että ne oli juuri siksi jätetty siihen. Tai sitten jossain pihisee kiukusta joku ihminen, jonka laatikot varastettiin omituisesti keskellä päivää...

Olisihan siihen toki voinut vaikka laittaa lapun, "saa ottaa" väärinymmärrysten välttämiseksi.

Enivei, hyviä laatikoita. Tarttis alkaa täyttelemään pikkuhiljaa...

Perjantaina yhtä asuntoa katsomaan, joka vaikuttaa lupaavalta. Jos siellä ei juokse rottia jaloissa ja kasva hometta seinissä otamme sen. Sehän on kuitenkin väliaikainen asunto, että ei niin nuukaa.

Huh, ehkä se tästä alkaa suttaantumaan. Vielä kun joku kertoisi, miten saada 130neliötä tavaraa mahtumaan 75 neliöön, niin iloinen olisin... ;)

Kesän jälkeen hiukset huutaa hoitoa

2011-10-04T12:13:00.000+03:00

Buzzador kampanja Doven Intense repair hoitoaineesta toi postilootaani tätä hoitoainetta testattavaksi. Myyntipuheessa kehutaan, että purtilossa on hoitoaine ja hiusnaamio samassa. 1minuuttia tukassa ja voilà!

Sanottava on, että korppu-tukkani tykkäsi kyllä. Hiuksista tuli pehmeät, sileät ja helposti kammattavat. Hintakaan ei ole paha, alle 4e isosta putelista.

Ainoastaan tuoteselostus vähän harmittaa: Koodia koodin perään, joista ei ymmärrä mitään. Olen suunnitellut siirtyväni kohti luonnonmukaisempia tuotteita, ja tuoteselostuksen vuoksi tätä ei voi siihen kastiin laskea.

Että onko se niin, että korpputukkaa ei pelasta kuin silicooni ja muut yhdisteet? Otetaan vinkkejä vastaan hyvistä luonnonkosmetiikka hiustuotteista.

Tätä voin kyllä muuten suositella ihan oikeasti. Tosi hoitava ja hyvä. Valitettavasti en ostaisi itse, yllämainituista syistä, mutta pihinä naisena käytän kyllä saamani putelin.

Valoa tunnelin päässä

2011-10-03T11:30:00.000+03:00

Väliaikaisasunnon löytyminen on osoittaunut odotettua hankalammaksi. Asia stressaa ja painaa, monen muun asian rinnalla. Pakata pitäisi vähitellen, mutta jotenkin tuntuu että ei saa aloitettua kun ei ole tiedossa sitä seuraavaa osoitetta.

Olen ollut aika uupunut.

Yritän uskoa, että asiat kyllä järjestyy.

Eräänä aamuna ikkunasta paistoi jännä "kolmois-aurinko". Ilmiö oli lyhyt, ja kameran säädöt ihan väärät. Silti aika hieno.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille! :)

Romua ja vitamiineja

2011-10-01T12:26:00.000+03:00

Tänään olemme purkaneet kellarista sinne heitettyjä romuja. Siis mikä #&%XX%% pistää ihmisen hamstraamaan kaikkea roinaa?!?

Olemme vähän senkin vuoksi ihmeissämme tavaran määrästä, sillä olemme kuskanneet tavaroita kierrätyskeskukseen, Huutonettiin ja kirppareille nyt parin vuoden ajan. Ja silti! Roinaaroinaaroinaa. murrr...

Pyörittyämme hiirenpapanoissa aamupäivän, päätimme asuntokauppojen kunniaksi lähteä iltapäivällä lapsen päikkäreiden jälkeen oikein ulos syömään.

Syömisestä pääsemme tuohon kuvaan, jossa on siis appivanhempien mökiltä muutama viiko sitten kerättyjä puolukoita. Saalis oli alle tunnissa lähes ämpärillinen näitä vitamiini-palleroita. Osan keitin heti tuoreeltaan hilloksi, osan pakastin.

Talveksi vitamiineja. :)

Aihetta juhlaan

2011-09-30T13:48:00.000+03:00

Asuntokaupat tehty eilen.

Yhden aikakauden päätös, uuden elämän alku.

Olen onnellinen.

Autoja

2011-09-29T12:00:00.000+03:00

Tämän viikon valokuvaustehtävä käsitteli autoja ja pyöriä, niiden merkitystä katukuvassa ja maisemassa... Tehtäväkuvaus oli aika pitkä, ja sisälsi monia osia joten en ala nyt kirjoittamaan koko tehtävää. Olin vähän pulassa. En löytänyt kotinurkilta mitään mielenkiintoista kuvattavaa, ja idealaarikin löi tyhjää. Tein lopulta kuvasarjan autoista puiden alla. Ajatus lähti leikkiessäni eri objektiivien ja polttovälien kanssa.

Parvekkeeltamme avautuu kaunis ruskainen puumaisema. Kun lähtee zoomaamaan kameralla puiden siimeekseen, näkee paljon enemmän kuin paljaalla silmällä. Ajatus oli siis jotain "nähdä metsä puilta" tai jotain... Harmittaa, kun en oikein saanut kunnon inspiraatiota tähän tehtävään, sen verran muuta hässäkkää ollut nyt arjessa.

Villasukat

2011-09-28T13:20:00.000+03:00

Mikäs mukavampaa viileänä päivänä, kuin tepsutella villasukissa? Tai mennä nukkumaan pehmeät villasukat jalassa... Onni on pienissä asioissa :)

En nyt heti muista, olenko maininnut tästä asiasta, mutta oma nautinto villasukista nosti mieleen tämän erään projektin.

Jokin aika sitten Kela päätti, ettei enää jaa 100v täyttäville lahjaksi vilttejä, joita vanhukset olivat aiemmin saaneet. Säästösyistä. Tästä eräs kansalainen suivaantui, ja päätti tehdä asialle henk.koht. jotain. Tämä kansalainen Mirka on saanut suomalaiset liikkeelle villasukka-talkoisiin, jossa tarkoitus on tehdä villasukat talkoovoimin näille vanhuksille. Mirkan projektista voit lukea lisää Mirkan sivuilta, josta saat myös ohjeet miten voit itse osallistua talkoisiin jos haluat. Linkki Mirkan sivuille tuossa sivupalkissa.

En ole saanut itse aikaisiksi sukan sukkaa vuosiin, mutta ajattelin jakaa tätä tärkeätä projektia eteenpäin ja auttaa siten.

Oikeasti, tuo Kelan säästö-tekosyy on aika p****stä, jos miettii mitä ne eduskunnan torkkupeitot tuli maksamaan. Hiivatti.

Kuulaita syyspäiviä

2011-09-27T13:29:00.000+03:00

Tänään pääsin vihdoinkin flunssaltani raahautumaan lapsen kanssa ulos. Aivan ihana ilma ulkona olikin, suorastaan lämmin!

Tällä viikolla ohjelmassa asuntokaupat, ja hektistä väliaikaisasumuksen hakua. Viikonloppuna kävimme tulevilla kotikonnuilla katselemassa paikkoja. Ensin ajattelin, että onhan tämä aika pieni kylä... Sitten mietin tarkemmin, ja tajusin, että nykyiseen verrattuna siellähän on moninkertaisesti kaikkea. Ja kävelymatkan päässä kotoa. Nykyisessä asunnossa haittana on ollut se, että lähimpään isoon ruokakauppaankin on useita kilometrejä. Puhumattakaan kerhoista, satujumpista ja muusta kotiäitiä kiinnostavasta.

Nykyisessä asunnossa parasta on ollut näköala. Esteetön näkymä puiden latvojen yli pelloille. Ruskaa on voinut ihastella olohuoneen sohvalta, maisemaikkunoiden kautta. Jos jotain jään kaipaamaan, niin tätä näkymää.

Tunnustus Mirkalta

2011-09-25T18:02:00.000+03:00

Sain Mirkalta (linkki tuossa sivupalkissa) tunnustuksen. Jutun juoneen kuuluu kertoa muutama juttu...

1.Käsityösi, josta olet ylpein ja jota arvostat eniten? Liitä mukaan kuva.
Tjaah. Kaikenlaista tulee aloiteltua, mutta valmiiksi en tahdo mitään saada. Kuviakaan ei oikein ole, kun mitään ei valmiiksi saa! Ehkä eniten arvostan kuitenkin kaasoilleni tekemiäni koruja, sillä niissä oli tunnetta mukana iso annos...

2. Kaunein rakennus, jonka olet nähnyt? Liitä mukaan kuva.

Fontana di trevi, Rooma. En kertakaikkiaan osannut tätä päättää, joten kysyin mieheni mielipidettä ja hän manitsi tämän. Vaikuttavahan tämä olikin, etenkin kun miettii että tämä on rakennettu kun me täällä pohjolassa vielä hakkasimme toisiamme kivinuijilla päähän (suunnilleen...)

3. Laulu, joka koskettaa sinua syvästi? Liitä linkki tai sanoitus
Jeff Buckleyn versio kappaleesta Hallelujah. Itkettää aina, monesta syystä.

"Hallelujah"

I've heard there was a secret chord
That David played, and it pleased the Lord
But you don't really care for music, do you?
It goes like this
The fourth, the fifth
The minor fall, the major lift
The baffled king composing Hallelujah

Hallelujah, Hallelujah
Hallelujah, Hallelujah

Your faith was strong but you needed proof
You saw her bathing on the roof
Her beauty in the moonlight overthrew you
She tied you to a kitchen chair
She broke your throne, and she cut your hair
And from your lips she drew the Hallelujah

Hallelujah, Hallelujah
Hallelujah, Hallelujah

Baby I have been here before
I know this room, I've walked this floor
I used to live alone before I knew you.
I've seen your flag on the marble arch
Love is not a victory march
It's a cold and it's a broken Hallelujah

Hallelujah, Hallelujah
Hallelujah, Hallelujah

There was a time when you let me know
What's really going on below
But now you never show it to me, do you?
And remember when I moved in you
The holy dove was moving too
And every breath we drew was Hallelujah

Hallelujah, Hallelujah
Hallelujah, Hallelujah

Maybe there’s a God above
But all I’ve ever learned from love
Was how to shoot at someone who outdrew you
It’s not a cry you can hear at night
It’s not somebody who has seen the light
It’s a cold and it’s a broken Hallelujah

Hallelujah, Hallelujah
Hallelujah, Hallelujah

You say I took the name in vain
I don't even know the name
But if I did, well really, what's it to you?
There's a blaze of light in every word
It doesn't matter which you heard
The holy or the broken Hallelujah

Hallelujah, Hallelujah
Hallelujah, Hallelujah

I did my best, it wasn't much
I couldn't feel, so I tried to touch
I've told the truth, I didn't come to fool you
And even though it all went wrong
I'll stand before the Lord of Song
With nothing on my tongue but Hallelujah

Hallelujah, Hallelujah
Hallelujah, Hallelujah
Hallelujah, Hallelujah
Hallelujah, Hallelujah
Hallelujah, Hallelujah
Hallelujah, Hallelujah
Hallelujah, Hallelujah
Hallelujah, Hallelujah
Hallelujah

4. Minkä asian koet arjessasi raskaaksi?
Tietynlaisen yksinäisyyden. En ole mikään kyläluuta, mutta välillä aikuinen seura kelpaisi. Emme ole oikein tutustuneet ihmisiin täällä asuinpaikassamme, ja välillä tuntuu että ystävät ovat niin kaukana. Kohtahan me muutamme jälleen...

5. Mistä asioista nautit eniten arjessasi?
Omasta perheestä, parisuhteesta. Lapseni paljaiden jalkojen läpsytyksestä parketilla. Niistä pienistä hetkistä, kun saa olla hetken yksin. Vaikka rakastan perhettäni, on joskus mukava olla ihan itsekseen. :)

Tunnustusta en tälläkertaa jaa eteenpäin, mutta sen saa tästä poimia mukaansa... :)

Ruusun salaisuus

2011-09-23T11:53:00.000+03:00

Vielä kerran lämmin kiitos eiliseen postaukseeni kommentoineille! Kiitos :)

Niin, ja tyttö on ihan kunnossa, säikähdyksellä selvittiin siis tälläkin kertaa...

Otsikko viittaa ovellemme mystisesti ilmestyneeseen ruusukimppuun: Ei viestiä, eikä kukaan ole ilmoittanut muullakaan tavalla ruusukimpun tuojaksi. Niin, ja tämä tapahtui jo keskiviikkona, ettei sillä ole mitään tekemistä sen eilisen kerho-tapauksenkaan kanssa.

Luulemme, että kimppu on joltain naapuriltamme, joka on kuullut asuntokaupoistamme ja halunnut onnitella. Muutakaan emme keksi. Kumpikaan ei tunnusta salaisia ihailijoita, joten tuo naapuri lienee loogisin selitys...

Kimpusta oli yksi nuppu katkennut, ja laitoin sen Iittalan kivi tuikkuun kun en pientä maljakkoa omista. Kirkkaassa tuikussa se näyttää aika kivalta.

Mukavaa viikonloppua kaikille, minä alan nyt selvittelemään kirpparikuormaa huomiselle. Tervetuloa Valtteriin ostoksille! :)

Itkupilli

2011-09-22T12:36:00.003+03:00

No niin, kotiäidin elämästähän ei draamaa puutu...

Olen vollottanut silmät päästäni kaaduttuani aamulla kerhossa. Ei, minua ei niin kovasti sattunut. Säikähdin ja nolostuin ja vaikka mitä kylläkin.

Minulla oli tyttöni sylissäni kun päätin lähteä käymään vähän sivummalla, ja kompastuin jalkoihini eksyneeseen pieneen poikaan lentäen kaaressa lattialle. Tyttö parka putosi käsistäni suoraan päälleen, ja sitä pientä poikaakin toki sattui kun aikuinen sotkee jalkoihinsa. Ihan kamala tilanne, totaalisen kamala. Tärisin, yritin pidätellä itkua ja pitelin kouristuksomaisesti kirkuvaa lastani sylissäni ja sopersin anteeksi pyyntöjä pienen pojan äidille.

Kotimatkalla minulta se itku sitten tuli, eikä ottanut loppuakseen.

Varmuuden vuoksi olen käynyt vilkaisemassa nukkuvaa lasta, aivotärähdyksen merkkejä hakien. Lapsi taitaa olla ihan kunnossa, syö, juo ja on iloinen.

Vasta äitinä olen kokenut jotain tälläistä: Niin suurta huolta ja ahdistusta lapsen vuoksi, että en ihan osaa käsitellä tunnetta. Äidinrakkaus on erikoinen asia.

Tärisen vieläkin... :(

Rinnallasi

2011-09-21T11:28:00.000+03:00

Kuva täältä

Miehelläni on tänään töissä hyvin ikävä päivä. Yksityiskohtiin en mene, mutta mistään mukavasta ei siis ole kyse.

Joskus mietin, että osaako sitä olla oikeasti sille tärkeälle ihmiselleen läsnä. Väsyneenä, vähän kiireisenä unohtaa helposti toiselle tärkeitä juttuja. Tänään olen kuitenkin muistanut ajatella miestäni hänelle tärkeänä päivänä, ja toivoa että pian voisimme unohtaa tämän elämäämme varjostaneen asian lopullisesti.

Minulle parisuhteessamme yksi tärkeimmistä asioista on se, että olemme tiimi: me yhdessä maailmaa vastaan, jos tarve vaatii. Mieheni on tukenut minua kun minulla on ollut vaikeaa, ja häneltä saamani ymmärrys on ollut niin arvokasta. Toivoisin että antaisin saman tunteen hänelle.

Jos kotiasiat on kunnossa, niin kaikki on kunnossa. Eikö?

On vain aika kivuliasta seurata sivusta, kun rakas ihminen kärsii.

Hiljaisuus

2011-09-19T20:47:00.000+03:00

Blogissa on ollut viikonlopun yli aika hiljaista: Oltu mummolassa kylässä, ja tänään potentiaalisten ostajien kanssa tehty kosteusmittauksia asunnossa. Kaikki etenee hyvin. Kaupantekopäivä jo sovittuna. Mietin, kaipaanko jotain täältä asunnosta muuttaessamme. En kaipaa. Mies ja lapsi ovat ne tärkeimmät, ja nehän muuttavat kanssani samaan paikkaan. :)

Oikeastaan odotan jo muuttoa, vaikka se onkin vain siihen väliaikaiseen asuntoon ensin. Pakkaamista ja purkamista en odota, mutta muuttamista sinne uudelle paikkakunnalle jossa kotimme tulee todennäköisesti olemaan useita vuosia.

Hassua.
Muutin maalta yli 15vuotta sitten kaupunkiin, ja en koskaan halunnut palata siihen paikkaan. Vihasin sitä ahdasmielistä kylää, jossa tuntemattomia mätkittiin ensin turpaan, ja kysyttiin vasta sitten mitä asiaa mahdollisesti oli. Jossa ihmiset jaettiin "luokkiin" syntyperänsä mukaan. Oikeasti, sellaista on vielä. Paikoissa, jossa samat suvut ovat viljelleet samoja maita aatamin ajoista, on aika tärkeätä mistä suvusta tulet. Ihan sanonko mistä... Oma taustani on evakko-karjalainen, että arvata sopii miten hyvin ja lämpimästi minun sukuni on toivotettu tervetulleeksi. No ei kovin lämpimästi...

Onneksi elämme erilaista aikaa, ja kylä jonne muutamme on voimakkaassa kasvussa oleva lapsiperheiden suosima kunta. Uskoisin, että siellä on niin paljon muita "muukalaisia", että uppoan ihan hyvin porukoihin.

Traumani maaseudusta on hivenen laantumaan päin, ja uskon että meillä on kaikki edellytykset viihtyä ja tulla onnellisiksi.

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän kaipaan rauhaa ja hiljaisuutta. Eiköhän niitä sieltä maalta löydä... :)

Pieniä kultahippuja

2011-09-16T13:23:00.001+03:00

Näitä meillä on nyt pakastimessa, nam! Vanhemmiltani olen oppinut, että hyvä tapa säilyttää maut ja aromit pakkasessa on pakastaa putsatut ja paloitellut sienet pussiin, ja sitten jäisenä suoraan pussista kuumalle pannulle tirisemään. Siten ne eivät palellu kypsennysvaiheessa, eivätkä mene lötköiksi vaan ovat kuin tuoreita. Pannun pitää vain olla tosi, tosi kuuma. Ja rasvaa riittävästi (=paljon).

Meillä on taas heräilty pitkin yötä. Ehkä puolen tunnin välein, en ole katsonut kellosta. Lapsella nuha ja yskä, se varmaan sitten syynä. Päivisin ollaan kaikki aika väsyneitä ja kärttyisiä. Leikkipuistossakin lapsi vaan istui kurahousuissaan keskellä kuralätäkköä ja huusi kuin syötävä. Jos veit pois lätäköstä, huusi vielä lisää.
Ah tätä äitiyden huumaa... ;)

Lähdetään tänään mummolaan viikonlopuksi. Ihanaa! Saan ehkä jopa ottaa vähän rennommin, kun mummo ja pappa hyysäävät lasta.

Valokuvauskurssi eilen oli taas niin hyvä. Opin enmmän kamerani käytöstä kuin ominpäin kahdessa vuodessa. Kotiläksynä olisi kuvata ikkunan läpi jotain...Ilmeisesti ajatuksena oppia ymmärtämään, miten valo käyttäytyy... Kun sisällä on varjoisampaa, ja ulkona valoisampaa.

Niin ja tilaamani valovoimaisempi objektiivi on sittenkin tulossa oikeaan osoitteeseen, olen tässä viikon paininut nettifirman kanssa, kun väittävät minulle että tilaukseni on jakeluauton kyydissä. Ei siinä mitään, mutta kun sitä "jaellaan" Larnacassa, Kyproksella. Asuisinkin Kyproksella, himputti.
Mutta tulossa siis on.

Semmoisia. Asuntokauppa-asiat näyttää kuitenkin menevän ihan suunnitelmien mukaan, joten mitäs pienistä vastoinkäymisistä.

Vähän sekavat jutut tälläkertaa, äiti on vähän väsynyt...

Mukavaa viikonloppua kaikille! :)

Muutoksen tuulet puhaltaa

2011-09-14T12:04:00.000+03:00

No niin, eilisestä ärrimurri-kiukkuamisesta oli se hyöty, että osoittautui ihan turhaksi. Nimittäin, saimme asunnostamme oikein hyvän tarjouksen, jonka olemme päättäneet hyväksyä. Kaupat tehtäisiin tämän
kuun lopussa, ja lokakuun lopussa meidän pitää siirtää kimpsumme ja kampsumme muualle.

Tämähän on ollut tiedossa, tottakai, mutta jotenkin minulle tuli sellainen "iiik-se-on-menoa" fiilis.

Pitäisi nyt etsiä se väliaikainen asunto, rakennuksen ajaksi. Pitäisi myös lyödä lukkoon se talopaketti. Muuttolaatikoita pitää hommata, ja parin viikon kuluttua varaamalleni kirppispöydälle taitaa päätyä paljon enemmän rompetta kuin olin ajatellut.

Olen kaiken tämän hämmennyksen keskellä kuitenkin iloinen asioista. Kylä, jonne muutamme, on lapselleni ihana kasvuympäristö. Mummi ja Ukki kivenheiton päässä. Pikku-serkkuja lähellä myös. Olen melkoinen koti-kissa, etten niin paljon sosiaalista toimintaa itselleni tarvitse, ja uskoisin saavani sitä ihan riittävästi lapsen kautta.

Hyvin tässä käy. Ehkä jopa loistavasti ;)

Nuhanenät vol2

2011-09-13T12:54:00.000+03:00

Shiis miten usein lapsiperhe voi olla flunssassa vuoden aikana?!? Vastaus on ilmeisesti 98% ajasta...

Muutenkin huonolla tuulella, rikkonaiset yöt jo ihan tarpeeksi ikäviä, mutta nyt niskassa asunnonnäyttö illalla. En edes tiedä, monesko tämä jo on, mutta olen ihan kurkkuani myöten täynnä. Jokainen, jolla on "minä-syön-itse" vaiheessa oleva taapero, tietää miten herkkua on yrittää pitää lattiat (ja katot) puhtaana lusikallaan huitovan villivarsan kanssa. Saatikka kasata lelut 236 kertaa päivässä lelulaatikkoon, josta ne levitellään äänennopeudella ympäri asuntoa heti kun silmä välttää. Maisemaikkunatkin saisi minun puolestani kieltää lailla, sillä mitä järkeä niissä on? Taapero pääsee vaan lätsyttämään tahmatassuillaan ikkunat sameaksi suhruksi. Inhoan ikkunoiden pesua, ja nyt olen hinkannut niitä keväästä asti harva se päivä.

Jaa miten niin huonolla tuulella...? ;)

Noh, valopilkkuna mainittakoon että asuntoa tulee katsomaan eräs perhe nyt toisen kerran. Sehän on lupaavaa, eikö? Muutenkin, syyskuun lopusta joulukuulle pidetään jokatapauksessa taukoa, jos asunto ei mene nyt kaupaksi. Että pinnistää pinnistää, juo kuumaa sitruuna-vettä ja yrittää vielä pikkuisen jaksaa...

Mielestäni ansaitsen kyllä illalla ison lasin hyvää Lattea jossain kivassa kahvilassa. Ehkä pala porkkanakakkua kylkeen...

Kyllä se tästä, leuka pystyyn ja pilkettä silmään (tai jotain)...

Ja huomatkaa, uusi lamppu!! Tämä on ollut tosi hyvä, valon suuntaa saa säädeltyä mukavasti. Ja sopii olohuoneen muihin lamppuihin.

Kuva-arvoitus

2011-09-12T20:20:00.000+03:00

Metsäretkellä huomasin kallion huipulla pienen lätäkön. Lätäkön muoto oli hauska, ja pienellä mielikuvituksella näin siinä selvästi havaittavan muodon...

Tälläisiä asioita se valokuvauskurssini ilmeisesti käsittelee. Odotan jo oikein innolla torstain kurssia! :)

Mitä sinä näet kuvassa?

Torstain puuhailut ja pukeutumiset

2011-09-09T13:07:00.001+03:00

Torstaisin on puuhaisaa: On kerhoa ja äidin oma harrastus iltapäivällä. Ilmoittauduin valokuvauskurssille, joka oli nimensä perusteella vähän arveluttava... Myöhästyin ilmoittautumispäivästä ja en päässyt suunnittelemalleni kurssille, joten nappasin sitten mitä sain.

Ja tiedättekö, taisin tehdä huippu löydön! Kurssilla perehdytään havainnoimaan ympäristöä uudella tavalla, löytämään kiinnostavia kuvausaiheita arjesta. Mikäs blogin kirjoittajalle voisi olla sopivampi?! Kurssilla myös tutustutaan kiinnostaviin valokuvaajiin ja heidän töihinsä, ja käydään pikkuisen läpi kameran toimintoja. Varsinaisesti teknistä puolta ei painoteta, mutta opettaja lupasi autella kameran haltuun ottamisessa. Olen ihan innoissani! Tuntuu että sain huimasti virtaa mukavalta tunnilta ja opettajalta! Jeeee

Päivän vetimet ikuistin ennen kurssia, joten saamani kuvausinspiraatiot eivät ole vielä havaittavissa ;)

Velourtunika OddMolly, farkut itsevärjätyt Levikset ja saappaat (viime syksyiset) Gabor.

Hiuspompuloita

2011-09-07T13:48:00.002+03:00

Jokin aika sitten ostin pussillisen (säkillisen...) nappi-aihioita. Ne voi päällystää haluamallaan kankaalla. Pienemmät koot ovat uponneet paitojen yms. koristeiksi, ja isoimmista olen askarrellut vaikkas mitä.

Viimeisin ahaa-elämys syntyi kaapin perukoille unohtuneesta, vähän kummallisia värejä sisältäneestä hiuslenksu-pussista, ja napeista. Kun nämä kaksi fuusioidaan, saadaana aikaan uniikkeja hiuspompuloita. :)

Nappien päällystäminen on ihan älyttömän addiktoivaa puuhaa. Luulen muuten, että pienet tytöt tykkäisivät kovasti askarrella noista napeista vaikka mitä. Olkoon tämä nyt sitten viikon askarteluvinkki!

Wroooom!!!

2011-09-06T12:21:00.000+03:00

Meillä mennään ja kovaa. Taaperokärry (jonka kahva on kuulemma väärinpäin, mutta ei ole menoa juurikaan haitannut) saa sellaista hiipakkaa pitkin olkkaria että rytinä vaan käy.

Joskus mennään jo ilman kärryäkin. Taaperon naamalle tulee keskittynyt ilme, nousee hitaasti seisomaan ja lähtee kävelemään jotain turvallista kohti. Meno on huojuvaa, ja nopeus hitaanlaista, mutta eteenpäin silti. Ilman tukea. Äiti ja Isi on niin ylpeitä. 1v ja 6vkoa vanhana tämä hieno taito nyt sitten opittiin.

Voisin katsella sitä vaikka koko päivän, sitä keskittymistä ja voitonriemua kun pieni pääsee tavoittelemansa asian luokse ihan itse kävellen.

Nämä on kai niitä pieni hetkiä, joiden ansiosta tuntuu että kaikki ne valvotut yöt ja "jösses-mulla-ei-ole-enää-elämää"tuntemukset katoaa jonnekin. Ja pohtii, josko kuitenkin se pikku-sisarus olisi ihana.

Apua. Mulla on vauvakuume.

Huomenlahja

2011-09-05T11:58:00.001+03:00

Sain mieheltäni aika ihanan huomenlahjan. Sain puuntaimen. Taimi on pihlajan taimi. Meidän "kukkamme" on pihlaja, sillä seurustelumme alkoi syksyllä, pihlajanmarjojen aikaan. Siksi siis juuri pihlajan taimi. Tämä kyseinen taimi on kaunis. Se on Tuurenpihlaja, ja sen lehdet ovat jotenkin kauniin herkät.

Kävimme eilen istuttamassa taimen sinne tontillemme. Istutimme sen ylös ylärinteeseen, jossa se ei joudu rakennusaikana kaivureiden ja muiden alle. Sitten kun talo on valmis, vaihdamme sen parempaan paikkaan.

Tontilla oli valtavasti puolukoita. Koska tonttimme on etelärinteessä, ja on hyvin lämmin suojaisia paikka, olivat puolukat jo ylikypsiä. Harmi!

Viikonloppuna oli asunnon-näyttö. Häiden alla siivoukset vähän tehtiin hutiloiden, joten nyt oli sitten pariksi päiväksi aika paljon putsattavaa ja järjesteltävää. Kiinnostuneita katselijoita kävi, ja ehkä tällä viikolla eräs perhe tulee yksityisnäytölle. Toivo nostaa päätään, ehkä sille tontillemme vielä jonain päivänä nousee se meidän koti.

Haaveilen, että sen lahjaksi saamani pihlajan juurelle laitan kesäisin pienen pöytäryhmän.

Päivän asua

2011-09-02T11:46:00.001+03:00

Tykkään kovasti vaatteista. Alasti kulkeminen nyt olisikin typerää näillä keleillä, mutta tarkoitinkin vähän sellaista hömppää tykkäämistä. Niinkuin että luen mielelläni muotilehtiä, muotiblogeja ja niin edelleen. Vähän olen miettinyt, voisinko pikkuisen raottaa vaatekaappini ovia enemmän. Ehkä. Yksi haaste tässä hommassa on se päivän asujen kuvaaminen. Ai että on hankalaa löytää asunnosta hyvä paikka, ja saada itselaukaisimella hyviä kuvia. Siis malli nyt ei paremmaksi muutu, mutta että ne kuvat olisi edes tarkkoja ja malli kokonaan kuvassa. Huokaus. Haaste se on tämäkin, joten tartutaan siihen.

Torstaisin käydään kerhossa. Silloin vähän mietin vaatteita enemmän, niissä pitää pystyä pyllyilemään lattioilla mutta olisi kuitenkin kiva näyttää kivalta.

Eilen päällä oli Leviksen super-strech farkut ja E'vy merkkinen neuletakki. Neuleessa on kashmiria, ja se on suloisen pehmeä päällä.
Pistetään mieleen, että ensi kerralla olisi hyvä mahduttaa kuvaan kaikki raajat, ja poistaa pöydän alle karanneet prinsessa-pallot taustalta... ;)

Lampulle paikka

2011-09-01T12:39:00.000+03:00

Pimenevät illat ovat saaneet huomaamaan, että sohvan-nurkassa ei näe mittään. Sivupöydällä siis lampulle paikka. Ei niin helppoa kuin luulisi, sen lampun hommaaminen. Olen kyllästynyt hiissaamaan asioita kotiini, joihin kyllästyn nopeasti. Mieheni on kyllästynyt kyllästymisiini.

Saimme hivenen rahaakin häälahjaksi, ja mietin että voisimme hankkia jonkin vähän hienomman valaisimen muistoksi häistämme. Mutta mutta... Vastaan ei ole sellaista tullut, johon olisin valmis sijoittamaan, ja jonka uskoisin kestävän lapsiperheen arkea edes pari viikkoa...

En usko sisustuksemme noudattavan mitään varsinaista tyyliä, ostamme mikä silmää miellyttää ja tarpeeseen. Olohuoneessa on jo entuudestaan tälläinen tripod-valaisin, eli hakusessa oleva lamppu saisi jotenkin sopia tämän pariksi.

Eero Aarnion Nukkumatti olisi minusta söpö, ja se on muovia. Eli vaikka lamppu saisikin vähän osumaa, se ei varmaankaan ihan heti menisi rikki.

Yki Nummen Modern art on sekin kaunis, ja muovia (!!). Mutta ehkä liian moderni meille?

Ikean Barometer sopisi tyylillisesti, eikä ole hinnalla pilattu. Onpahan vaan loppuunmyyty jokaisesta myymälästä...

Kartellin Bourgie on klassikko, ja muovia (taas...), mutta jotenkin en oikein osaa nähdä tätäkään meillä...

Foscarini Caboche olisi aika näyttävä, mutta mieheni ei varmasti tähän kyllä tykästy.

Artemiden Miconos Tavolo olisi aika hauska, mutta ehkä liian moderni meille sekin (valitettavasti).

Artemiden Logico on jotenkin aalto-vaasin kaltainen..

Artemiden Aqua cil kummittelee mielessä. Sopivuus muuhun kotimme sisustukseen ei vain taida toimia. Tulee aika kalliiksi, jos vaihdamme koko sisustuksen!

Ehkä tämä kodin1 New-England tyylinen valaisin sopisi parhaiten muuhun sisustukseen. Tuntuu vain niin tylsältä vaihtoehdolta kaikkien noiden design-hienouksien jälkeen! Mutta, totuuden nimessä, en usko että jaksaisin katsella samaa lamppua muutenkaan 40v joten ehkä ne design-klassikot jätän jollekin vähemmän vaihtelunhaluiselle yksilölle... :)

Mineralisoitu skeptikko

2011-08-31T12:09:00.000+03:00

No on otsikko... huh-huh....
Mutta itseasiassa totta joka sana. Olen vuosia suhtautunut epäilevästi mineraalimeikkeihin, johtuen ehkä yhdestä hankalasta ja huonosta poskipunasta, jonka aikoinaan ostin ja jota en kertakaikkiaan osannut käyttää.

Olen lukenut niin paljon positiivista, että ajattelin kuitenkin antaa vielä yhden mahdollisuuden mineraaleille. Luonnonmukaisuus, e-koodien puuttuminen, ei-eläinkokeita ja muut asiat painoivat vaakakupissa myös. Tutkittuani asiaa päädyin tilaamaan Lily-Lolo merkiltä näytepakkauksen. Näytepakkaus sisältää 3 värinäytettä minipurkeissa, yhden puuterin ja mini kabuki-siveltimen.

Kuva Lily-Lolon nettisivuilta, ja sieltä myös tilasin. Linkki tässä

Kokeiltuani olin heti koukussa. Pidän luonnollisesta, kevyestä meikistä ja tämä oli täydellinen. Hintaa tuli postikulujen kanssa n. 18e, että uskalsin ottaa riskin ja testata, kun talous ei siihen sitten kaatuisi vaikka tuote ei oliskaan ollut odotuksia vastaava.

Olen nyt viikon käyttänyt, ja ihoni on paremmassa kunnossa kuin ehkä koskaan. Normaalisti en sudi meikkiä naamaani kotioloissa, mutta olen nyt laittanut ihan testatakseni miten iho reagoi. Ja reagoinut on, siis positiivisesti :)

Entiseen meikkirutiiniin kuului värillinen kosteusvoide, silmänalusten peittäjää (2 tuotetta, yksi ei riittänyt,) kiillon poistaja, puuteri, poskipuna ja ripsiväri. Peitevoidetta näpyille, jos tarve vaati. Siis n. 8 tuotetta, ihan vain pikaiseen meikkiin. Nykyään vastaava lista on: kosteusvoide, silmänalusten peittäjä mineraali"puuteri", mineraalimeikkipohja, mineraaliposkipuna ja ripsiväri. Vihreää korjausmineraalipuuteria näpyille, jos tarve vaatii. Siis 4 tuotetta.

Käytin näitä tuotteita häissäni, ja en korjannut meikkiäni hellepäivänä kertaakaan. Meikkiäni kehuttiin, ja ihoni hehkua päiviteltiin moneen otteeseen...

Että olenko ostanut sitten testipurnukoille jatkoa? No mitäpäs arvelette...?! ;)

Kaasojen lahjat

2011-08-30T12:31:00.002+03:00

Jokin aika sitten mainitsin aloittaneeni koruaskartelu-harrastuksen. Kipinä lähti ajatuksesta tehdä kaasoilleni jotain henkilökohtaista. Halusin tehdä heille "äiti"-korut, sillä molemmat ovat onnellisia äitejä, ja ansaitsevat siitä hyvästä pienen mitalin korun muodossa.

Harjoittelin halvemmilla helmillä ja materiaaleilla, ja kaasojeni koruihin päätin valita vähän arvokkaampia aineksia. Päädyin tekemään linkki-helmi korut, joihin tuli hopeasta ja helmistä riipukset. Koska korut valmistuivat hyvissä ajoin (heh, 2 päivää ennen häitä!) päätin tehdä vielä korviksetkin settiin.

Korujen riipus-osaan laitoin rapulukon, jotta riipuksen voi laittaa mieleiseensä kohtaan. Riipusta voi käyttää myös erikseen, vaikkapa ohuessa hopeaketjussa. Koruissa on isot salpalukot, joita voi käyttää edessä, takana tai sivussa mielensä mukaan.

Pahoittelen kuvien lieviä epätarkkuuksia, jouduin kuvaamaan korut yöllä ennen paketoimista joten valo teki vähän tepposia.

lasihelmiä, savukvartsia, makeanvedenhelmiä, hopeaa

Kissansilmä-helmiä, lasihelmiä, vuorikristallia ja hopeaa

makeanvedenhelmiä

Vielä hehkuu

2011-08-29T12:01:00.000+03:00

Ihan heti ei pääse irroittautumaan hää-tunnelmasta, vieläkin kertaa mielessään tapahtumia ja asioita. Harmittaa muutamat mokat, joita teimme, mutta yleisarvosanaltaan juhlat menivät ilmeisesti ihan kivasti. Meille mieluisaa ja mukavaa oli lapsivieraiden viihtyminen. Olimme järjestäneet heille vähän ohjelmaa, ja toki kun lapsia on paljon, heillä oli seuraa toisistaan. Lapset käyttäytyivät oikein mallikkaasti, kaikki 40... Juhlissa oli siis 36kpl 3-12v lasta, ja tilanne olisi voinut ryöstäytyä lauman kanssa ihan lapasesta. Mutta vielä mitä! Muksut olivat kuin pienet enkelit, ja ovat vanhempiensa kautta kiitelleet tosi-tosi kivoista juhlista :)

Palailen tässä vähitellen maan pinnalle, ja kirjoittelen vähän "tavallisempia" juttuja taas... Nyt vielä vähän fiilistelen!

Väsynyt nuorikko

2011-08-28T10:08:00.000+03:00

Eilinen.
Väsynyt, mutta onnellinen.
Odotan tytärtä yö-kylästä kotiin, hirveä ikävä.
Rakastan miestäni tänään jotenkin vielä enemmän kuin eilen, ehkä pikkuisen enemmän kuin luulin mahdolliseksi.
Meillä on kaikki niin hyvin juuri nyt. :)

Pieni väliraportti

2011-08-22T12:28:00.000+03:00

Hei,
ihan nopsasti kiitokset paranemis-toivotuksista, ilmeisesti niissä oli tehoa, sillä tänään on kuume jo poissa. Nuha, yskä ja komea yskänrakko nenässä muistoina, mutta minkäs teet. ;)

Viimeisiä vipatuksia puuhataan häiden hyväksi, ensi viikonloppuna sitten THE päivä. Siitä lupaan pyhästi paljastaa muutaman kuvan, kunhan saan purettua koneelle.

Muita juttuja, joita olen suunnitellut kirjoittavani mutten ole ehtinyt ovat mineraalimeikkeihin opettelu, koruaskartelu, äitini vaatekaapin ryöstö, vaatteiden tuunaus (tuo inhokki sana, kertokaa joku parempi sana tuolle!) ja syys-sisustuksesta täällä meillä... Näistä siis luvassa jotain, jahka saan itseni vihkaistua :)

Sairasta porukkaa

2011-08-20T12:55:00.000+03:00

No niinhän siinä kävi, että typykän flunssa levisi meihin aikuisiin. Olo on aika kehno. Positiivisesti ajateltuna tästä pitäisi tokeentua häihin mennessä, mutta jonkun verran rästissä olevat hommat painaa niskassa... Typykkä jo vähän parempi, ja tottakai täynnä tarmoa. Vanhemmista ei voi samaa sanoa...

Äh. Syödään buranaa, kurkkupastilleja ja kuumaa mehua. Toikkaroidaan kuumeessa, yöpaidassa ja yritetään selvitä lapsen valvoessa öitä.

Tämähän nyt on kuitenkin vain flunssaa, ja tämä menee kyllä ohi. Että viitsi tässä nyt enempää narista, kun ei ole mistään vakavasta kyse. Silti, aika kökkö olo!

Kuva täältä